Lokomo

Oy Lokomo Ab
Perustettu	1915
Lakkautettu	1970
Kotipaikka	Tampere
Toimiala	koneteollisuus
Tuotteet	veturit
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Oy Lokomo Ab oli tamperelainen, vuonna 1915 perustettu konepajayritys, joka oli tunnettu muun muassa vetureiden valmistajana. Lokomon osti vuonna 1970 Rauma-Repola Oy. Sieltä Lokomon tehtaat siirtyivät ensin Rauma Oy:lle ja edelleen Rauman ja Valmetin fuusiossa syntyneelle Metso Oyj:lle.

Entisen Lokomon konepajan omistaa nykyään Metso Minerals (Tampere) Oy. Yhtiö valmistaa murskaimia ja murskauslaitoksia Lokotrack-tuotemerkillä. Sen palveluksessa oli vuonna 2005 noin 800 henkilöä. Yhtiön tuotantolaitokset sijaitsevat Tampereella, Hatanpään valtatien varrella osoitteessa Lokomonkatu 3.

Lokomon valimon toimintaa jatkaa nykyään Metso Lokomo Steels Oy, joka myös toimii Hatanpään alueella. Metso myi valimonsa Tevo Oy:lle 2015. Hatanpään valimon toimintaa jatkaa Tevo Lokomo Oy.

Historia

Lokomon perustajia olivat insinöörit Werner Ryselin ja Jalmar Castrén sekä professori J. J. Karvonen. Heidän lisäkseen perustajiin kuului myös useita tamperelaisia liikemiehiä, muun muassa kenkätehtailija Emil Aaltonen. Werner Ryselin oli aikaisemmin toiminut Tampellan konepajan veturiosaston johtajana Tampereella.

Lokomo perustettiin Tampellan kilpailijaksi valmistamaan vetureita. Vetureiden vähäisen kysynnän takia yhtiö ryhtyi valmistamaan muitakin tuotteita, kuten esimerkiksi kirkonkelloja, alasimia, laivojen potkureita, ankkureita, betonimyllyjä, tiejyriä ja murskaimia.

Tampellaa pidettiin ruotsinkielisenä yhtiönä, kun taas Lokomon katsottiin olevan suomenkielinen. Kielipolitiikan voimaa vielä 1930-luvun lopussa kuvaa esimerkiksi tarina siitä, miten diplomi-insinööri, tuleva vuorineuvos Uolevi Raade ei saanut ruotsinkielisistä yrityksistä töitä, vaan meni Lokomon palvelukseen.

Vuonna 1926 valtaosa Lokomon osakekannasta siirtyi Emil Aaltosen omistukseen.

Lokomon tuotteita

Lokomo valmisti höyryvetureita perustamisestaan alkaen vuoteen 1959, jolloin yhtiö siirtyi dieselvetureiden valmistajaksi. Dieselvetureita valmistettiin vuoteen 1969 saakka. Kaikkiaan Lokomo valmisti 671 diesel- ja höyryveturia.

Kivenmurskaimien valmistuksen Lokomo aloitti vuonna 1921.

Sota-aikana Lokomo valmisti muun muassa kranaattien kuoria, tykkien putkia, linnoitteiden kupuja ja lentokoneiden osia. Sodan lopusta vuoteen 1952 yhtiö valmisti sotakorvaustuotteita, muun muassa lähes 300 kpl kapearaiteisia höyry- ja dieselvetureita ja suuren määrän haponkestäviä venttiilejä.

1960-luvun puolivälin jälkeen yhtiö alkoi valmistaa ajoneuvonostureita ja metsäkoneita. Rauma-Repolan ostaessa Lokomon yhtiö valmisti murskaimien lisäksi muun muassa kaivinkoneita, nostureita, tiehöyliä ja metsäkoneita.

1980-luvun puolivälissä Lokomo valmisti Neuvostoliitolle kaksi tutkimussukellusalusta (MIR-1 ja MIR-2), jotka tulivat suurelle yleisölle tutuiksi esiinnyttyään vuonna 1997 valmistuneessa Titanic-elokuvassa. Sukellusalusten kauppaan liittyvästä Yhdysvaltain painostuksesta on Rauma-Repolan entinen pääjohtaja, vuorineuvos Tauno Matomäki kertonut muistelmissaan^lähde?.

Lokomon maanrakennuskone- ja nosturituotanto

Lokomo aloitti kaivinkoneiden valmistuksen sotien jälkeen vuonna 1950. Ensimmäinen suunniteltu kaivinkone Lokomo 3 eli Hyppy-Heikki ei vielä menestynyt koska raaka-aineiden hankintavaikeuksien takia telaketjut oli korvattu jalaksilla joiden avulla kone loikki. Seuraava malli Lokomo 5 jossa oli telaketjut ja enemmän tehoa menestyi jo paremmin. 1950-luvulla Lokomo aloitti Teräsmies-merkkisten mekaanisten vaijerikaivinkoneiden valmistuksen, nämä koneet hallitsivat Suomen markkinoita 1960-luvun alkuun saakka yhdessä Rolacin valmistamien pienempien Jussi-koneiden kanssa. Teräsmies-kaivinkoneita valmistettiin kolmea kokoluokkaa. Suurin malli JT43 painoi 40 tonnia, eniten myyty malli oli 22 tonnin JT22. Kaivinkoneiden pääsuunnittelijana toimi 1946–1966 Juha Alajoki. Kaikkiaan Lokomo valmistui noin 900 vaijerikaivinkonetta.^[1]

Lokomo panosti pitkään vain mekaanisiin kaivinkoneisiin ja aloitti hydraulisten kaivinkoneiden valmistuksen vasta 1960-luvun lopulla. Koneet kärsivät aluksi lastentaudeista varsinkin hydrauliikan ongelmien takia koska Lokomolla ei ollut riittävästi tietoutta alalta. Kaivinkoneiden myynti siirtyi Hankkijalle 1971 ja varsinkin eniten myytyjen mallin T325 ja M325 lastentaudit aiheuttivat paljon selvittelyä. Vähitellen ongelmat saatiin kuitenkin uusissa malleissa korjattua suunnittelukokemuksen kasvaessa.^[1]

Lokomo valmisti myös autonostureita, enimmillään malleja oli kymmenen ja suurin malli oli 1970-luvulla valmistettu 90 tonnin A 391 NS. Mekaanisia Teräskarhu-merkkisiä tiehöyliä valmistettiin 1960-luvun puoliväliin saakka ja ne hallitsivat Suomen markkinoita. Ensimmäinen hydraulinen tiehöylä AH 160 tuli myyntiin 1967.^[1]

Japanilaisten valmistajien hintakilpailu pakotti Lokomon lopettamaan kaivinkoneiden ja nostureiden valmistuksen vuonna 1985. Nosturituotanto lopetettiin kokonaan, kaivinkoneiden valmistus siirtyi Lännen Tehtaat Oy:lle ja tiehöylätuotanto myytiin Vammakselle. Jäljelle jäi ainoastaan murskaimien valmistus ja Lokomon kehittämistä telaketjuilla liikkuvista murskauslaitoksista tuli uusi menestystuote.^[1]

Katso myös

Rauma-Repola Oceanics

Lähteet

Eeva Palm, "Lokomo juhlii näyttelyssä töitään", Helsingin Sanomat, 11.2.2006
Metso Minerals (Arkistoitu – Internet Archive)

↑ ^a ^b ^c ^d Koneviesti : Teräsmiehet - Lokomon maansiirtokoneet

Kirjallisuutta

Törmä Mika: Lokomo, 100 vuotta konepaja- ja terästeollisuutta. Metso Minerals Oy, 2015. ISBN 978-952-93-5457-3
Käyhkö Arttu: Maanrakennuskoneita Suomessa. Alfamer / Tarusto Oy, 2015. ISBN 978-952-472-234-6
Käyhkö Arttu: Metsätyökoneet Suomessa. Kustantaja Laaksonen, 2015. ISBN 978-952-5805-69-7
Käyhkö Arttu: Suuri metsäkonekirja. Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-5805-93-2

Aiheesta muualla

[koneviesti-1] Koneviesti : Teräsmiehet - Lokomon maansiirtokoneet

[1]