Lon L. Fuller

Lon Luvois Fuller (15. heinäkuuta 1902 Hereford, Texas – 8. huhtikuuta 1978) oli amerikkalainen oikeusteoreetikko, jota pidetään yhtenä modernin luonnonoikeusteorian tärkeimmistä edustajista[1].

Fuller toimi oikeustieteen professorina Harvardin yliopistossa, ja hänen pääteoksensa on vuonna 1964 julkaistu The Morality of Law. Fuller tunnetaan myös hänen ja englantilaisen oikeuspositivistin H. L. A. Hartin käymästä pitkästä ja monivaiheisesta väittelystä oikeuden ja moraalin välisestä suhteesta, joka alkoi vuonna 1958 Harvard Law Review'ssa julkaistuilla artikkeleilla ja jatkui kummankin pääteoksissa.[2]

Oikeusteoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuller piti oikeutta yhtenä inhimillisen käyttäytymisen ohjaamisen välineenä tai työkaluna muiden joukossa, jonka tehtävänä on inhimillisen yhteistoiminnan järjestäminen ja jonka tuli tällöin olla tietynlainen ollakseen mahdollisimman hyvä työkalu. Tämän perusteella Fuller esitti, että on olemassa tiettyjä vaatimuksia, jotka oikeuden tulee täyttää ollakseen oikeutta.[3] Nämä vaatimukset muodostavat oikeuden sisäisen, menettelyllisen moraalin, ja niitä ovat seuraavat:[4]

  1. lakien pitää olla yleisiä, ei vain yksittäistä tapausta varten laadittuja,
  2. lait pitää tehdä julkisesti tunnetuiksi eli promulgoida,
  3. lait eivät saa olla vaikutukseltaan taannehtivia,
  4. lakien pitää olla sisällöltään ymmärrettäviä,
  5. lait eivät saa olla keskenään ristiriitaisia
  6. lait eivät saa olla liian lyhytkestoisia, ja
  7. lait pitää myös panna täytäntöön siinä muodossa kuin ne on säädetty.

Fuller teki erottelun vähimmäis- eli velvollisuuslähtöisen moraalin (eng. morality of duty[5]) ja ideaalisen moraalin (eng. morality of aspiration[5]) välillä. Velvollisuusmoraalissa on kyse minimistandardista, joka täytyy täyttää, kun taas ideaalisessa moraalissa on kyse ideaalista, joka tulee pyrkiä täyttämään niin suuressa määrin kuin mahdollista. Oikeuden sisäisen moraalin vaatimuksista vain vaatimus lakien promulgoinnista toteuttaa velvollisuusmoraalia, kun taas muissa vaatimuksissa on kyse ideaalisesta moraalista.[6]

Fullerin näkemystä on kritisoitu siitä, että hänen esittämänsä vaatimukset ovat pelkästään muodollisia ja menettelyllisiä eivätkä onnistu antamaan tarkkaa sisällöllistä mittatikkua oikeuden hyväksyttävyydelle.[7] Hart kritisoi Fulleria lainsäädännön sisäisen moraalin ja ylipäätään tavoitteelliseen, tarkoitushakuiseen toimintaan liitettävien teknisten normien sekoittamisesta keskenään. Hartin mukaan on selkeämpää todeta esimerkiksi taannehtivasta laista, että sen kaltainen laki on kylläkin pätevällä tavalla voimassa olevaa oikeutta, jos se on säädetty valtiosäännön edellyttämällä tavalla, mutta että se on kelvotonta, huonoa ja moitittavaa lainsäädäntöä. Fullerin sisäisen moraalin ehdot eivät myöskään vaikuta sopivan kovin hyvin tuomioistuinten prejudikaatteihin perustuvaan oikeuteen.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fuller, Lon L.: The Morality of Law: Revised Edition. New Haven ja London: Yale University Press, 1969.
  • Lindroos-Hovinheimo, Susanna: Oikeuden rajoilla. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2014.
  • Mäkelä, Kaisa; Tontti, Jarkko (toim.): Filosofien oikeus 2. Saarijärvi: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001.
  • Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 33
  2. ↑ Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 133
  3. ↑ Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 37
  4. ↑ Siltala 2010, s. 79
  5. ↑ a b Fuller 2010, s. 5
  6. ↑ Siltala 2010, s. 79-80
  7. ↑ Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 39
  8. ↑ Siltala 2010, s. 80-81