London Fields

London Fields
Ohjaaja Mathew Cullen
Käsikirjoittaja
Perustuu Martin Amisin samannimiseen romaaniin London Fields (1989)
Tuottaja
Säveltäjä
Kuvaaja Guillermo Navarro
Leikkaaja
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö
Levittäjä Lionsgate
Ensi-ilta
Kesto
  • 118 minuuttia
  • 107 minuuttia (tuottajan versio)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 8 miljoonaa dollaria[2]
Tuotto 487 420 dollaria[3]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
AllMovie

London Fields on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut Mathew Cullenin ohjaama brittiläis-yhdysvaltalainen jännityselokuva, jonka pääosissa ovat Billy Bob Thornton, Amber Heard, Jim Sturgess, Theo James ja Cara Delevingne. Elokuva on Cullenin ensimmäinen elokuvaohjaus ja perustuu Martin Amisin vuonna 1989 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin London Fields, jonka pohjalta Amis itse ja Roberta Hanley sovittivat elokuvan käsikirjoituksen.[4][5]

Vuosia kestäneiden elokuvan tuotantoryhmän sisäisten riitojen ja oikeuskiistojen jälkeen vuonna 2013 kuvattu London Fields sai maailmanlaajuisesti teatteriensi-iltansa syksyllä 2018.[3][6][7] Elokuva oli ilmestyessään taloudellinen floppi ja sai murska-arvioita sekä kriitikoilta että yleisöltä.[8][9][10]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicola Six (Amber Heard) on selvänäkijä, joka on kärsinyt synkästä aavistuksesta, että hän kuolee murhan uhrina tulevana syntymäpäivänään. Sen sijaan että pelastaisi itsensä, hän ryhtyy viettelemään kolmea miestä, joista yksi on hänen tuleva murhaajansa. Hän aloittaa rakkaussuhteen näiden kolmen hyvin erilaisen miehen kanssa: kirjoittajan blokista kärsivän kirjailijan Samson Youngin (Billy Bob Thornton), pikkurikollisen Keith Talentin (Jim Sturgess) ja tylsistyneen miljonäärin Guy Clinchin (Theo James) kanssa.[4][11][12]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Billy Bob Thornton … Samson Young  
 Amber Heard … Nicola Six  
 Jim Sturgess … Keith Talent  
 Theo James … Guy Clinch  
 Cara Delevingne … Kath Talent  
 Jason Isaacs … Mark Asprey  
 Jaimie Alexander … Hope Clinch  
 Obi Abili … Thelonius  
 Gemma Chan … Petronella  
 Lily Cole … Trish Shirt  
 Henry Garrett … Dink Heckler  
 Michael Shaeffer … Tony de Taunton  
 Emily Kincaid … Enola Gay  
 Hon Ping Tang … Paul Go  
 Chris Ryman … Tarantella  
 Brittany Rohn … Bobby  
 Rayner Bourton … Godfrey  
 Belle Williams … Juniper  

Johnny Depp esiintyy elokuvassa cameoroolissa Chick Purchasena.[5]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Amisin romaanin London Fieldsin elokuvasovitusta oli suunniteltu vuodesta 2000 lähtien, kun brittiläinen Tartan Films ja yhdysvaltalainen Muse Productions ostivat romaanin elokuvausoikeudet.[13]

Vuonna 2001 David Cronenberg kiinnitettiin elokuvasovituksen ohjaajaksi.[14] Myöhemmin Cronenberg jättäytyi elokuvahankkeesta, jonka ohjaajiksi Cronenbergin lähdön jälkeen kiinnitettiin vuosien saatossa David Mackenzie, Michael Winterbottom ja Shekhar Kapur.[13][15][16] Lopulta ohjaajaksi kiinnitettiin musiikkivideo-ohjaaja Mathew Cullen.[17]

Alkuperäisromaanin kirjailija Martin Amis ja Roberta Hanley olivat työstäneet elokuvasovituksen käsikirjoitusta vuodesta 2008 lähtien.[13][17]

London Fieldsin kuvaukset alkoivat Lontoossa 9. syyskuuta 2013.[7]

Ensi-illan peruminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Lionsgate ja Grindstone -elokuvayhtiöt olivat hankkineet elokuvan Yhdysvaltain levitysoikeudet syyskuussa 2015.[18][19] Elokuvan oli tarkoitus saada maailmanensi-iltansa 18. syyskuuta 2015 Toronton elokuvajuhlilla Special Presentations -esityssarjassa, johon se oli ollut jo valittuna.[20][21] Elokuvajuhlilla elokuva ehdittiin esittää kriitikoille vain heille tarkoitetussa näytöksessä, mutta kolme yleisölle suunniteltua näytöstä peruttiin ja elokuva vedettiin kokonaan pois elokuvajuhlien ohjelmasta päivää ennen sen suunniteltua maailmanensi-iltaa, kun elokuvan ohjaaja Cullen haastoi elokuvan tuottajat oikeuteen.[21][22][23] Myöhemmin Lionsgate luopui elokuvan levitysoikeuksista vuonna 2016 ja sittemmin GVN Releasing hankki ne.[3][24]

Oikeuskanteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

London Fieldsin suunniteltu maailmanensi-ilta Toronton elokuvajuhlilla peruttiin syyskuussa 2015, kun Cullen nosti miljoonan dollarin oikeuskanteen tuottajia vastaan muun muassa petoksesta, hänen nimensä väärinkäytöstä, hänelle maksamatta jättämisestä ja taiteellisista erimielisyyksistä elokuvan lopullisen leikkausversion suhteen. Cullenin mukaan tuottajat toimivat salaa hänen selkänsä takana ja heillä ei olisi ollut oikeutta käyttää hänen nimeään ilman hänen lupaansa elokuvan leikkausversion – jota hän ei hyväksynyt – markkinoimisessa.[25][26][27][28] Tuottajien mukaan Cullenin kanne oli julkisuustemppu sen sisällön ja ajoituksen vuoksi. Heidän mukaansa Cullenilla ei ollut valtaa elokuvan lopulliseen leikkausversioon ja että hän ei toimittanut kahteen määräaikaan mennessä hänen ohjaajan leikkausversiotaan. He kertoivat lausunnossaan, että ohjaajien ammattiliiton Directors Guild of American sääntöjen mukaan Cullenilla olisi ollut myös oikeus vetää nimensä pois elokuvasta, mutta hän ei pyytänyt sitä määräaikaan mennessä.[29]

Tuottajat nostivat Cullenia vastaan vastakanteen sopimusrikkomuksesta marraskuussa 2015. Vastakanteen mukaan tuottajat olivat lopettaneet ohjaajan muodolliset leikkausoikeudet ja ilmoittaneet Directors Guild of Americalle, kun elokuvan valmistuminen oli viivästynyt lisäajan antamisesta huolimatta ja sen budjetti oli ylittynyt kahdella miljoonalla dollarilla. Tuottajat syyttivät Cullenin rikkoneen sekä hänen heidän kanssaan tehtyä sopimustaan että Directors Guild of American sääntöjä työstämällä Katy Perryn musiikkivideota ja ExxonMobilin mainosta elokuvan leikkausvaiheen aikana. He lisäksi syyttivät Cullenia vaihtoehtoisten leikkausversioiden näytösten järjestämisestä kolmansille osapuolille, tahallisesta vahingonteosta laittomasti puuttumalla ja estämällä elokuvan näyttelijöitä tekemästä promootio- ja jälkituotantopalveluja sekä salaliitosta elokuvan näyttelijöiden ja heidän agenttiensa kanssa vahingoittaakseen tuottajien leikkausversiota elokuvasta.[30][31] Cullenin asianajajan Alex Weingartenin mukaan tuottajien syytökset olivat valheellisia sekä heidän vastakanteensa oli odotettavissa ja epätoivoinen yritys kääntää huomio pois heidän epäoikeudenmukaisesta toiminnastaan.[32]

Marraskuussa 2016 tuottajat nostivat 10 miljoonan dollarin oikeuskanteen Amber Heardia vastaan sopimusrikkomuksesta, vahingonteosta ja salaliitosta Cullenin kanssa. Kanteen mukaan Heard muun muassa kieltäytyi noudattamasta useita sopimusvelvoitteitaan, teki Cullenin kanssa luvattomia muutoksia elokuvan käsikirjoitukseen ja osallistui vahingoittavaan disinformaatiokampanjaan.[33][34][35] Huhtikuussa 2017 Heard nosti tuottajia vastaan vastakanteen, jonka mukaan tuottajat rikkoivat hänen sopimuksensa alastomuutta koskevaa lauseketta.[36] Tuottajat ja Heard pääsivät sovintoon syyskuussa 2018.[37]

Ensi-ilta ja teatterilevitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

London Fieldsin ensimmäinen virallinen traileri julkaistiin 5. kesäkuuta 2018.[38]

Kun elokuvan tuotantoryhmä pääsi kolmen vuoden jälkeen kaikissa sisäisissä riidoissaan ja oikeustaisteluissaan sovintoon syyskuuhun 2018 mennessä, elokuva julkaistiin elokuvateattereissa 20. syyskuuta 2018 Ukrainassa ja Venäjällä.[3][39] Ennen varsinaista julkaisuaan Yhdysvalloissa elokuva sai ensi-iltansa London Hotelissa West Hollywoodissa 25. lokakuuta 2018.[6][40] Teatteriensi-iltansa elokuva sai Yhdysvalloissa seuraavana päivänä 26. lokakuuta 2018.[3] Muutamissa Yhdysvaltain elokuvateattereissa elokuvasta esitettiin Cullenin leikkausversio, jota ei ollut esitetty kriitikoille elokuvan lehdistölle tarkoitetussa näytöksessä.[41]

Suomessa elokuva ei saanut teatteriensi-iltaa ja -levitystä, mutta se on julkaistu VOD:ina suoraan internetiin, missä se on saatavilla sekä myynti- että vuokraversiona.[12]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestyessään London Fields floppasi katastrofaalisesti.[42] Avausviikonloppunaan Yhdysvalloissa elokuva tuotti vain 168 575 dollaria 613 elokuvateatterissa, mikä tekee siitä kaikkien aikojen toiseksi huonoimman laajan teatterilevityselokuvan avausviikonlopputuloksen Yhdysvaltain lippukassoilla.[3][6] Huonoimman tuloksen ennätystä pitää vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Proud American.[6] London Fields tuotti lopulta Yhdysvalloissa yhteensä 252 676 dollarin lipputulot ja maailmanlaajuisesti yhteensä 487 420 dollarin lipputulot.[3]

London Fields on saanut niin elokuvakriitikoilta kuin yleisöltäkin murskakritiikkiä. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kukaan 35 kriitikosta ei ole antanut arviossaan elokuvalle myönteistä arvosanaa. Yli 250 käyttäjästä 34 prosenttia on antanut elokuvalle myönteisen arvosanan 2,3/5 keskiarvolla.[9] Metacritic-sivuston mukaan 12 arvostelun perusteella elokuva on saanut 16 pistettä sadasta mahdollisesta. Metacriticin 41 käyttäjää on antanut elokuvalle keskiarvon 4,2/10.[10] The New York Timesin kriitikko Jeannette Catsoulis haukkui elokuvaa ”hirveäksi” ja ”surkeaksi, kidutetuksi epäonnistumiseksi alusta loppuun”.[43]

Amber Heard oli ehdolla Razzie-palkinnon saajaksi huonoimmasta naispääosasta vuoden 2019 Razzie-gaalassa.[44]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b London Fields (2018) AllMovie. AllMovie, Netaktion LLC. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  2. ↑ London Fields (2018) The Numbers. Nash Information Services, LLC. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g London Fields (2018) Box Office Mojo. IMDb.com, Inc. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b "LONDON FIELDS" FAQ London Fields -elokuvan virallinen sivusto. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b Barnes, Henry: London Fields review: Martin Amis gets the Guy Ritchie treatment The Guardian. 15.9.2015. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d McClintock, Pamela: Box Office: Star-Studded ‘London Fields’ Bombs With $160K, Near-Record Worst for a Wide Release The Hollywood Reporter. 28.10.2018. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b Fleming, Mike Jr: ‘London Fields’ Gets Underway With Amber Heard, Billy Bob Thornton And Jim Sturgess Deadline Hollywood. 9.9.2013. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Fuster, Jeremy: 2018’s Biggest Box Office Bombs, From ‘Gotti’ to ‘Solo’ (Photos) TheWrap. 12.12.2018. The Wrap News Inc. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b LONDON FIELDS Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  10. ↑ a b London Fields 2018 Metacritic. CBS Interactive Inc. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  11. ↑ London Fields SF Anytime. SF Anytime AB. Viitattu 27.7.2022. (suomeksi)
  12. ↑ a b London Fields Blockbuster. Blockbuster A/S. Viitattu 27.7.2022. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
  13. ↑ a b c Pulver, Andrew: Martin Amis murder mystery to be directed by Shekhar Kapur The Guardian. 29.11.2011. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Bramesco, Charles: Interview: Martin Amis on London Fields: 'I never thought it would be a popular film' The Guardian. 30.10.2018. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Martin, Francesca: Amis ventures back to London Fields after 19 years for film adaptation The Guardian. 7.5.2008. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Matheou, Demetrios: Interview: Michael Winterbottom: Some lessons for the nation's movie industry The Guardian. 29.8.2009. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b Child, Ben: London Fields film shoot gets under way The Guardian. 10.9.2013. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Fleming, Mike Jr: Lionsgate/Grindstone Lands ‘London Fields’ – Toronto Deadline Hollywood. 16.9.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Ford, Rebecca & Tatiana Siegel: TIFF: Thriller ‘London Fields’ Nabbed by Lionsgate and Grindstone for U.S. (Exclusive) The Hollywood Reporter. 16.9.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Punter, Jennie: Sandra Bullock’s ‘Our Brand Is Crisis,’ Robert Redford’s ‘Truth’ to Premiere at Toronto Variety. 18.8.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  21. ↑ a b Kozicka, Patricia: ‘London Fields’ pulled from TIFF after director sues producers Global News. 17.9.2015. Corus Entertainment Inc. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Marsh, Calum: TIFF pulls London Fields amid legal dispute The Globe and Mail. 17.9.2015. The Globe and Mail Inc. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Grater, Tom: 'London Fields' pulled from TIFF over lawsuit Screen Daily. 17.9.2015. Media Business Insight Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  24. ↑ Johnson, Richard: Movie that supposedly sparked Johnny, Amber’s split to be released Page Six. 28.8.2016. NYP Holdings Inc. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Cieply, Michael: ‘London Fields’ Premiere in Toronto Troubled by Creative Rift The New York Times. 15.9.2015. The New York Times Company. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Johnson, Ted: ‘London Fields’ Director Sues Producers for Fraud Variety. 16.9.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Grater, Tom: 'London Fields' director sues producers Screen Daily. 16.9.2015. Media Business Insight Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Child, Ben: Toronto cancels London Fields premiere after director Mathew Cullen sues producers The Guardian. 17.9.2015. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Khatchatourian, Maane: ‘London Fields’ Pulled From Toronto Amid Director’s Lawsuit Variety. 17.9.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  30. ↑ Gardner, Eriq: ‘London Fields’ Producers Allege Director Violated Contract The Hollywood Reporter. 19.11.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  31. ↑ Gardner, Eriq: ‘London Fields’ Producers Allege Director Violated Contract The Hollywood Reporter. 19.11.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  32. ↑ Johnson, Ted: Producers Claim ‘London Fields’ Director Mathew Cullen Breached Contract Variety. 19.11.2015. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  33. ↑ Pedersen, Erik: Amber Heard Sued For $10M As ‘London Fields’ Flap Heats Up Again Deadline Hollywood. 21.11.2016. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  34. ↑ Maddaus, Gene: ‘London Fields’ Producers Sue Amber Heard for $10 Million Variety. 21.11.2016. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Gardner, Eriq: Amber Heard Sued Over Alleged Conspiracy to Undermine ‘London Fields’ The Hollywood Reporter. 21.11.2016. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  36. ↑ Mumford, Gwilym: Amber Heard sues London Fields producer over body-double sex scenes The Guardian. 3.4.2017. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  37. ↑ Maddaus, Gene: ‘London Fields’ Producers Reach Settlement With Amber Heard Variety. 5.9.2018. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  38. ↑ Buchanan, Kyle: Watch the NSFW Trailer for the Controversial Amber Heard–Johnny Depp Movie London Fields Vulture. 5.6.2018. Vox Media, LLC. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  39. ↑ Sharf, Zack: Amber Heard and ‘London Fields’ Team End Controversial Legal Battle, Movie to Open After Three-Year Delay IndieWire. 5.9.2018. IndieWire Media, LLC (osa Penske Media Corporationia). Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Deen, Sarah: Lady Victoria Hervey goes braless in a VERY revealing silver dress at London Fields premiere in LA Daily Mail. 26.10.2018. DMG Media. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Gardner, Eriq: ‘London Fields’: A Near-Record Flop With a Secret Backstory to Die For The Hollywood Reporter. 31.10.2018. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  42. ↑ Ikonen, Niko: AMBER HEARDIN ONGELMISSA VELLONUT TRILLERI TEKI VUOSIKYMMENEN SURKEIMMAN TULOKSEN LIPPUKASSOILLA Episodi. 29.10.2018. Pop Media. Viitattu 27.7.2022. (suomeksi)
  43. ↑ Catsoulis, Jeannette: Review: In ‘London Fields,’ Sex, Apocalypse and Writer’s Block The New York Times. 25.10.2018. The New York Times Company. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  44. ↑ Schaffstall, Katherine: Razzie Awards: ‘Gotti,’ ‘Holmes & Watson’ Among Nominees for Worst Picture The Hollywood Reporter. 20.1.2019. Penske Media Corporation. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]