Lonkkaniveldysplasia

Lonkkaniveldysplasia (HD eli hip dysplasia) on lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa lonkkamalja ja reisiluun pää eivät sovi täydellisesti yhteen. Jo lievästi sairaissa ja löysissä lonkkanivelissä voi esiintyä kulumista, mikä voi johtaa nivelrikon syntyyn.

Lonkkaniveldysplasia on kvantitatiivinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät.

Koiralla

Molemminpuolinen lonkkaniveldysplasia koiralla. Vasemmanpuoleinen lonkkamalja (kuvassa oikealla) kattaa reisiluun pään vain osittain.

Lonkkaniveldysplasian aiheuttamista epänormaaleista liikeradoista johtuvaa lantion lihasheikkoutta kompensoiva seisoma-asento.

Koiran lonkkanivelen dysplasia (HD) on useamman geenin yhteisvaikutuksesta periytyvä sairaus, jota esiintyy erityisesti kookkailla koiraroduilla. Vaikea-asteinen lonkkaniveldysplasia voi aiheuttaa voimakasta kroonista kipua ja vaikeuttaa koiran liikkumista merkittävästi erityisesti koiran ikääntyessä. Perintötekijöiden lisäksi lonkkaniveldysplasian kehittymiseen vaikuttavat myös koiran kasvuolosuhteet, ruokinta, liikunta ja kasvunopeus.^[1] Lonkkaniveldysplasia on yksi yleisimmistä ja tutkituimmista koiran perinnöllisistä sairauksista.

Samanaikaisesti lonkkamaljan ja reisiluun muodon kanssa voidaan tarkastella myös reisiluun pään ja lonkkamaljan epäsopivuudesta johtuvaa nivelrikkoa. Epäsopiva reisiluu saattaa hangata lonkkamaljan rustopinnan rikki, ja seurauksena on kivulias nivelrikko, joka saattaa pahoissa tapauksissa näkyä jäykkyytenä ja ontumisena. Nivelrikko kehittyy usein hitaasti, ja koiran lonkkien terveydentilaa ei voida arvioida luotettavasti ilman röntgenkuvausta. Pahimmillaan vaikea lonkkaniveldysplasia on erittäin kivulias ja siitä kärsivä koira joudutaan lopettamaan.

Lonkkaniveldysplasian oireet tulevat esiin vasta pennun kasvaessa. Luovutusikäisestä pennusta ei voi varmuudella sanoa, tuleeko siitä terve aikuinen. Ensimmäiset oireet saattavat tulla esiin jo noin 5 kuukauden iässä, jolloin koiran ylösnousu ja liikkeelle lähtö voivat olla jäykkää. Muita oireita ovat haluttomuus liikkua, takaraajojen rajoittuneet liikeradat ja epänormaalit liikkeet. Lonkkanivelet voivat myös naksua, kun reisiluun pää tulee pois lonkkamaljasta ja naksahtaa takaisin.

Lonkkaniveldysplasia alkoi yleistyä tietyissä koiraroduissa 1980-luvulla samoihin aikoihin, kun kasvattajat alkoivat suosia takapäästään matalia koiratyyppejä. Todennäköisin syy onkin ilmeisesti asiantuntematon jalostaminen.

Torjunta ja hoito

Lonkkaniveldysplasiaa torjutaan ottamalla siitoskoirien lonkkanivelistä röntgenkuvat, joista tietyllä tavalla mitataan lonkkamaljan syvyys ja arvioidaan muitakin kehityshäiriöitä. Euroopassa on käytössä Fédération Cynologique Internationalen antamat lonkkakuvien arvosteluohjeet, ja tulosten tulisi olla keskenään vertailukelpoisia. FCI suosittelee lonkkaniveldysplasian seurantaan viisiasteista luokittelua A-E, jossa asteet A ja B merkitsevät terveitä lonkkaniveliä, C-aste lieviä lonkkanivelen muutoksia ja D- ja E-asteet merkittävämpiä muutoksia, joiden voi odottaa aiheuttavan koiralle kipuja ja ontumista^[1].

Indeksijalostuksessa huomioidaan muun muassa yksilön lähisukulaisten lonkkadysplasia tulokset ja pyritään poissulkemaan ympäristön vaikutukset, sillä ne eivät periydy. Suomalaisessa BLUP-indeksijalostuksessa koiran indeksiin vaikuttaa muun muassa koiran sukupuoli, ikä tutkimushetkellä, syntymävuosi, röntgenlausunnon antaja, koiran kasvattaja sekä pentue, johon koira kuuluu. Suomen Kennelliitto seuraa ja kirjaa lonkkakuvausten tuloksia ja muita perinnölliseksi katsottuja sairauksia ja vikoja. Suomessa monella rodulla on voimassa PEVISA-ohjelma (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), johon lonkkakuvaus kuuluu pakollisena tutkimuksena jalostukseen käytetyille koirille. Rotukohtaisesti on asetettu rajoja, millaisia koiria saadaan käyttää siitokseen ja miten niiden pennut voidaan rekisteröidä.

Dysplasia-aste voidaan määritellä lonkkakuvista. Kuvausta varten eläinlääkäri rauhoittaa koiran. Koira asetetaan selälleen, ja koiran takaraajoja vedetään taaksepäin, ja samalla koiran polvet käännetään ylöspäin. Röntgenkuvassa näkyy koiran lantio ja osa selkärangasta sekä reisiluista. Röntgenkuvia tarkastellaan FCI:n hyväksymällä kirjainasteikolla, joka kuvaa reisiluun pään ja lonkkamaljan yhteensopivuutta. Asteikolla A tarkoittaa normaaleja lonkkaniveliä, B lähes normaaleja, C lievää dysplasiaa, D kohtalaisia muutoksia ja E vaikeaa dysplasiaa. Lonkkanivelten arvioinnissa yleisarvosana määräytyy suoraan huonomman lonkan arvosanan mukaan.

Lonkkaniveldysplasian hoito on useimmissa tapauksissa vain kivunpoistoa eri menetelmin. Hoidossa käytetään kipulääkkeitä, akupunktiota ja fysioterapian muotoja. Lonkkavikaisen koiran elämänlaatua voidaan parantaa huolehtimalla oikeanlaisesta ruokinnasta ja liikunnasta. Ylipaino varsinkin koiran kasvuiässä rasittaa koiran niveliä ja altistaa koiran dysplasialle ja nivelrikon kehittymiselle. Oikeanlaatuinen ravinto edesauttaa pentuaikana luuston normaalia kasvua: ruuan tulee sisältää oikeassa suhteessa kalsiumia ja fosforia. Oireita voidaan vähentää tai jopa estää pitämällä koiran lihaskunto hyvänä. Jos lonkkavika kehittyy vaikeaksi, täytyy turvautua leikkaushoitoon. Eläinlääkäri voi yrittää kirurgisesti muokata olemassa olevaa lonkkamaljaa ja reisiluun päätä paremmin sopivaksi tai asentaa lonkkaproteesin.

Lähteet

1. Saksanseisoja ry:n jalostustoimikunta: Jalostuksen tavoiteohjelma 1.1.2011–31.12.2015 Lyhyt- (99.1) ja pitkäkarvainen (99.2) weimarinseisoja (PDF) (sivu 30) Saksanseisojakerho ry. Arkistoitu 3.8.2014. Viitattu 14.11.2013.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lonkkaniveldysplasia Wikimedia Commonsissa