Lotus 25
| Lotus 25 | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Talli |
Team Lotus Reg Parnell Racing |
| Suunnittelija(t) | Colin Chapman |
| Kuljettajat |
 Jim Clark Trevor Taylor Mike Spence Chris Amon Mike Hailwood Richard Attwood |
| Teknisiä tietoja | |
| Renkaat | D Dunlop |
| Runko | alumiinimonokokki |
| Moottori | 1498 cm³ Coventry Climax FWMV tai BRM P56 V8 keskimoottori |
| Voimansiirto | ZF 5DS10 5-vaihteinen manuaalivaihdelaatikko |
| Kilpailuhistoria | |
| Debyytti | Hollannin Grand Prix 1962 |
| Kilpailuja | 49 |
| Voittoja | 14 |
| Paalupaikkoja | 14 |
| Nopeimpia kierroksia | 18 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
2 (1963, 1965) |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
2 (1963, 1965) |
Lotus 25 oli kilpa-auto, jonka Colin Chapman suunnitteli Formula 1 -kautta 1962 varten. Se oli aikanaan vallankuomuksellinen, koska se oli ensimmäinen itsekantavalla monokokilla varustettu auto, joka kilpaili Formula 1:ssä.[1] Lähtöruudukossa tuohon aikaan useimmat autot käyttivät putkirunkoa ja Chapmanin uusi rakenne mahdollisti suuremman vääntöjäykkyyden keveämmällä rakenteella.[2] Rikkaasta mielikuvituksestaan tunnettu Chapman teki auton ensimmäiset piirrokset servettiin ollessaan illastamassa Lotuksen korisuunnittelijan Mike Costinin kanssa.
Monokokki teki autosta muita aikakauden F1-autoja jäykemmän ja kestävämmän. 25:n runko oli kolme kertaa jäykempi kuin edeltäneen Lotus 21:n runko, mutta kuitenkin puolet kevyempi. Auto oli erittäin matala ja kapea, ja kuljettaja makasi matalalla ohjauspyörän takana. Tämä antoi autolle lempinimen "kylpyamme". Auton moottorina toimi 1498 cm³ Coventry Climax FWMV V8, tosin Reg Parnell Racing asensi vuonna 1964 käytettynä ostamiinsa 25-autoihin BRM P56 -moottorit. Lotus 25 oli aikanaan niin mullistava auto, että nykyisetkin Formula 1-autot käyttävät samantyyppistä perusrakennetta.
Jotkin Lotus-autoilla kilpailleet yksityiset olivat närkästyneitä, koska Chapman kieltäytyi toimittamasta näille 25-malleja, vaan toimitti näille sen sijaan putkirunkoiset Lotus 24-autot, varaten 25:t tehdastallin kuljettajien Jim Clarkin ja Trevor Taylorin käyttöön. Debyytissä, Hollannin GP:ssä, John Cooper tutki futuristista autoa ja kysyi Chapmanilta, mihin tämä oli sijoittanut auton rungon.
25:llä Jim Clark saavutti uransa ensimmäisen Grand Prix-voiton Belgiassa. Clark voitti myös Britanniassa ja USA:ssa, saaden mahdollisuudet mestaruuteen. Kauden viimeisessä kilpailussa, Etelä-Afrikan GP:ssä Clark joutui kuitenkin keskeyttämään johtopaikalta öljyvuodon takia, menettäen MM-tittelin Graham Hillille.
Clark sai kostettua seuraavana vuonna, jolloin hän voitti ensimmäisen mestaruutensa 25:llä. Hän voitti seitsemän kilpailua: Belgian, Ranskan, Hollannin, Britannian, Italian, Etelä-Afrikan ja Meksikon GP:t. Lotus voitti myös ensimmäisen valmistajien mestaruutensa. Kaudella 1964 Clark voitti 25:llä kolme kilpailua. Kauden päätöskilpailussa Meksikossa, aivan kuten kaudella 1962, Climaxin moottori sai öljyvuodon, ja Clark keskeytti viimeisellä kierroksella, näköetäisyydellä MM-tittelistä, joka meni John Surteesille.
Clark otti 25:n viimeisen voiton vuoden 1965 Ranskan GP:ssä, jonka jälkeen se korvattiin Lotus 33:lla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Why the Lotus 49 is F1’s most important car thepitcrewonline.net. 4.6.2019. Viitattu 15.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Lotus 25 Coventry Climax f1technical.net. Viitattu 15.3.2023. (englanniksi)
| Lotus
|
| Nykyiset mallit: Evora | Europa S | Elise | Exige | 2-Eleven
Vanhat mallit: Carlton/Omega | Cortina | Excel | Eclat | Elite | Elan | Esprit | Europa | Zytek Elise | 340R Kilpa-autot: Mk1 | Mk2 | Mk3 | Mk4 | Mk5 | 6 | 7 | Mk8 | Mk9 | Mk10 | 11 | 12 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 20B | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 27 | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 38 | 39 | 42 | 43 | 48 | 49 | 56 | 63 | 64 | 72 | 76 | 77 | 78 | 79 | 80 | 81 | 86 | 87 | 88 | 91 | 92 | 93T | 94T | 95T | 96T | 97T | 98T | 99T | 100T | 101 | 102 | 107 | 109 | 112 | 115 | 119 |