Lounaanmorsiusyökkönen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Maayökköset Noctuinae |
Suku: | Morsiusyökköset Noctua |
Laji: | fimbriata |
Kaksiosainen nimi | |
Noctua fimbriata |
|
Katso myös | |
Lounaanmorsiusyökkönen (Noctua fimbriata) on huomiota herättävän kookas loppukesän ja alkusyksyn yöperhoslaji.
Lounaanmorsiusyökkösen sukupuolet eroavat toisistaan etusiipien värisävyn osalta. Naaraat ovat vaalean kellanruskeita kun koiraiden sävy on tummanruskea. Siipien kuviointi on kuitenkin samanlainen. Etusiivissä sisempi poikkiviiru erottuu hieman taustaväriä tummempana. Ulompi poikkiviiru on vaalea viiru, joka tekee mutkan ulospäin. Viirujen väliin jäävällä alueella munuaistäplä näkyy niin ikään vaalean viirun rajaamana. Siiven ulkoreuna ulomman poikkiviirun ulkopuolella on muuta siipeä vaaleampi ja siinä erottuvat sekä vaalea aaltoviiru että tumma kärkitäplä etureunassa. Takasiivet ovat lämpimän kirkkaankeltaiset ja niissä on huomattavan leveä, mustanruskea kaarijuova. Takasiivessä ei ole keskipilkkua. Siipiväli 53–60 mm.[1][2][3]
Ruskeat etusiivet ja keltaiset, tumman kaarijuovan kirjomat takasiivet ovat myös muille morsiusyökkösille tunnusomainen piirre.[3]
Lounaanmorsiusyökköstä tavataan Pohjois-Afrikasta ja Euroopan länsiosista Etelä-Venäjälle ja Kaukasukselle.[3] Suomessa laji on jokseenkin yleinen, mutta havainnot painottuvat vahvasti etelä- ja lounaisrannikoille. Hajanaisia havaintoja on suunnilleen Kokkola–Jyväskylä–Imatra-linjalle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuulta syyskuulle huipun ollessa heinä-elokuun vaihteessa.[4]
Laji viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa sekä puistoissa ja puutarhoissa, mutta myös avoimemmissa ympäristöissä kuten kedoilla ja ahoilla. Aikuisia perhosia tulee valolle, mutta erityisen hyvin makealla nesteellä kostutetulle syötille. Naaraita tavataan koiraita useammin. Laji talvehtii toukkana ja toukka koteloituu keväällä maaperään.[3][5]
Toukka elää monilla erilaisilla ruohovartisilla kasveilla, mutta joskus myös puilla ja pensailla.[5]