Lovastatiini

Lovastatiini
Lovastatiini
Lovastatiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[(1S,3R,7S,8S,8aR)-8-[2-[(2R,4R)-4-hydroksi-6-okso-oksan-2-yyli]etyyli]-3,7-dimetyyli-1,2,3,7,8,8a-heksahydronaftalen-1-yyli]-(2S)-2-metyylibutanoaatti
Tunnisteet
CAS-numero 75330-75-5
ATC-koodi C10AA02
PubChem CID 53232
DrugBank DB00227
Kemialliset tiedot
Kaava C24H36O5 
Moolimassa 404,528
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 174,5 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus < 5 %[2]
Proteiinisitoutuminen > 95 %[1]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika n. 3 h[3]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Lovastatiini (C24H36O5) on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota käytetään veren korkean kolesterolipitoisuuden laskuun muun muassa sepelvaltimotaudin hoidossa.

Lääkeaineen löytäminen ja synteesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovastatiinin eristi ensimmäisen kerran Alfred Alberts vuonna 1978 Aspergillus terreus -homeesta työskennellessään Merckillä. Vuotta myöhemmin japanilaisen Sankyon tutkijat löysivät sitä Monascus ruber -sienestä. Yhdisteen havaittiin olevan voimakas HMG-CoA-reduktaasin estäjä ja siten estävän elimistön kolesterolisynteesiä ja alentavan kolesterolipitoisuutta. Lovastatiini oli ensimmäinen Yhdysvalloissa FDA:n hyväksymä statiini ja tuli markkinoille vuonna 1987. Lovastatiinille on kehitetty useita kokonaissynteesimenetelmiä, mutta kaupallisesti tehokkain tapa valmistaa yhdistettä on bioteknisesti fermentoinnin avulla käyttäen A. terreus- tai M. ruber -kantoja. Lovastatiinin patentti umpeutui Yhdysvalloissa vuonna 2002. Lovastatiinista voidaan syntetisoida muita statiineja kuten simvastatiinia.[1][4][5]

Toimintamekanismi ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovastatiini on aihiolääke, joka metaboloituu eläimillä maksassa CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta.[2] Yhdisteen laktonirengas hydrolysoituu ja muodostuva tuote sitoutuu erittäin voimakkaasti HMG-CoA-reduktaasiin inhiboiden sen toiminnan. Täten kolesterolisynteesi estyy ja erityisesti LDL-kolesterolin määrä vähenee.[1][2] Lovastatiini on lipofiilinen eli rasvahakuinen yhdiste, minkä vuoksi sen ottaminen aterioiden yhteydessä parantaa sen tehoa.[2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Lovastatin DrugBank. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Juha Rouru & Markku Koulu: 44. Lipidien aineenvaihduntaan vaikuttavat lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 18.10.2023.
  3. ↑ a b Jorma Viikari: Miten valitsen potilaalleni parhaiten soveltuvan statiinin?. Duodecim, 2008, 119. vsk, s. 954–959. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2014.
  4. ↑ Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.3.2014
  5. ↑ Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 2.3.2014
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.