Ludlow Griscom (17. kesäkuuta 1890 New York – 28. toukokuuta 1959) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä, joka tunnetaan maasto-ornitologian pioneerina. Hän tutki ja keräsi myös kasveja.
Griscomin vanhemmat olivat Clement Acton Griscom ja Genevieve Sprigg Ludlow. Hän oli Frank Chapmanin suojatti, ja työskenteli myöhemmin Thomas Barbourin alaisena Harvardin yliopiston vertailevan eläintieteen osastolla ja kohosi sittemmin kuraattoriksi. 1920- ja 1930-luvuilla hän suoritti useita lintujen keräysretkiä Etelä- ja Keski-Amerikkaan. Hänen kuvailemiaan ja nimeämiään ovat muun muassa nyttemmin lähes varmuudella sukupuuttoon kuollut atitlaninuikku (Podilymbus gigas), ruskorintasieppari (Xenotriccus callizonus) ja darienintangara (Chlorospingus tacarcunae).[1]
Griscom teki huolelliset muistiinpanot havaitsemistaan linnuista, jopa tavallisilla maastoretkillä kotipuolessa. Hänen retkimuistiinpanonsa ovat nähtävillä Peabody Essex Museumissa. Tutkimustensa pohjalta hän kehitteli nykyään hallitsevan menetelmän määrittää lintu maastossa tuntomerkkien avulla ilman, että sitä tarvitsee ampua. Griscom toimi sekä Allen Morganin että Roger Tory Petersonin ohjaajana. Hän avusti Petersonia tämän kirjoittaessa ensimmäistä määritysopasta.
Griscom jäi Harvardista eläkkeelle vuonna 1955. Vuonna 1957 hänelle tarjottiin American Ornithologists' Unionin (AOU) puheenjohtajuutta, mutta hän joutui eroamaan miltei välittömästi heikon terveytensä vuoksi. Hänen seuraajakseen tuli Ernst Mayr. Griscom kuoli Cambridgessa, ja hänet on haudattu Mount Auburnin hautausmaalle.
Alan korkein yhdysvaltalainen kunnianosoitus, American Birding Associationin Ludlow Griscom Award for Outstanding Contributions to Regional Ornithology, nimettiin Griscomin kunniaksi.
Griscomin motto oli: ”Lintua ei tarvitse ampua tietääkseen, mikä se on.” (”One need not shoot a bird to know what it was.”)