Ludvig Mathias Lindeman

Ludvig Mathias Lindeman

Ludvig Mathias Lindeman (28. marraskuuta 1812 Trondheim, Norja – 23. toukokuuta 1889 Kristiania) oli norjalainen kirkkomuusikko, säveltäjä, opettaja ja kansanmusiikin kerääjä.

Elämänvaiheet ja työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindemanin suku oli alkuaan saksalaista, hänen isänsä Ole Andreas Lindeman oli myös kirkkomuusikko ja julkaissut oman koraalikirjan.[1] Lindeman opiskeli aluksi teologiaa Kristianiassa (Oslossa) 1839 hän seurasi veljeään Jacob Andreas Lindemania Oslon tuomiokirkon, Vår Frelsers kirke, kanttorina ja urkurina ja tätä virkaa hän hoiti 48 vuotta kuolemaansa saakka. Hän soitti myös selloa Kristianian teatterin orkesterissa. Vuonna 1883 hän perusti poikansa Peterin kanssa Osloon urkurikoulun, joka muuttui vuonna 1894 Musiikkikonservatorioksi. Oman aikansa musikaaliset virtaukset vaikuttivat häneen ja niinpä hän mm. keräsi paljon kansanmusiikkia. Hänen norjalaisten kansanlaulujen sovitukset ovat tunnettuja, ja hän keräsi kaikkiaan yli 3000 kansansävelmää ja kansanlaulua.[2] Hän julkaisi niitä kokoelmassa Ældre og nyere norske fjeldmelodier. Samlede og bearbeidede for pianoforte (1853-57).

Lindeman alkoi säveltää jo nuorena. 1871 hän julkaisi koraalikirjan Melodier til Landstads Salmebog Magnus Brostrup Landstadin julkaisemaan virsikirjaan, ja se oli virallinen koraalikirja Norjassa aina 1920-luvulle. Hänen koraalikirjassaan ei kuteenkaan ollut yhtään hänen muokkaamaansa kansankoraalia eivätkä hänen omat koraalinsa liittyneet kansanmusiikkiin, vaan liittyivät perinteiseen saksalaistyyliseen koraaliperinteeseen.[1] Nykyisessä Norjan kirkon virsikirjassa on 31 hänen sävelmäänsä, joista useita käytetään useamman virren sävelmänä.[3]

1881 hän julkaisi kokoelman 36 fugerede Preludier i alle Tonearter ja 54 smaa Preludier. Hän sävelsi myös tilapäisteoksia ja suuria kirkkomusiikkiteoksia. Hän kirjoitti musiikkia kuningas Oskar II:n ja kuningatar Sofian kruunajaisiin Trondheimissä 1873.

Hän oli myös taitava urkuri. Kun Lontoon Royal Albert Hallin uudet suuret urut vihittiin käyttöön 1871, oli Lindeman kutsuttu soittamaan yhdessä mm Anton Brucknerin ja Camille Saint-Saënsin kanssa. 1870 hänet nimitettiin ritariksi Ot. Olavin ritarikuntaan (St. Olavs Orden)[4]

Tunnetuin hänen virsisävelmistään on tanskalaisen Nicolai F. S. Grundtvigin virteen "Kirken den er et gammelt hus" 1837 kirjoitettu sävelmä. Sävelmä on nykyään liitetty myös muihin virsiteksteihin.

Lindemanin sävelmä suomenkielisissä virsi- ja laulukirjoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ev. lut. kirkon virsikirja

  • 197 Ajasta aikaan varjellut (Nicolai Frederik Severin Grundtvig Kirken den er et gammelt hus, 1837. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Uud. komitea 1937. Säk. 3 suom. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986
  • 251 Jumalan valtaistuin on (Olov Hartman Herren, vår Gud, har rest sin tron, 1980. Suom. Niilo Rauhala 1984)

Ruotsin kirkon virsikirja

  • 26 Aina kun tyynnyn miettimään/ Tränger i dolda djupen ner (Natanael Beskow 1919 suom. Anna-Maija Raittila 1996)
  • 56 Vanha on kirkko/ Gammal är kyrkan, Herrens, hus (Nicolai F. S. Grundtvig Kirken den er et gammelt hus 1837, ruots. Britt G. Hallqvist 1983, 1986, suom. Anna-Maija Raittila 1999)
  • 216 Mestari, kaikki sinua etsimme / Mästare, alla söka (Emil Liedgren 1919, suom. Anna-Maija Raittila 1997
  • 420 Jumalan valtaistuin on / Herren, vår Gud har rest sin tron (Olov Hartman 1980, suom. Niilo Rauhala 1984, 2000)

Seurakunta lauluaa[5]

Hengellinen laulukirja

  • 155 Kunnian Herraa palvelkaa (Hans Utbø 1870)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen. s. 101,102. Wessmans musikförlag AB Visby 2014 ISBN 978-91-8771-034-6, 2014.
  2. ↑ Ludvig Mathias Lindeman hymnary.org. Viitattu 6.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Norsk salmebok 2013. Eide Forlag, 2013.
  4. ↑ Ludvig Mathias Lindeman nbl.snl.no. Viitattu 6.4.2020. (norjaksi)
  5. ↑ Seurakunta laulaa. Kirjatoimi ISBN 952-629-430-8, 2001.