Luettelo Makedonian kuninkaista

Tämä on luettelo historiallisen Makedonian kuninkaista.

Makedoniaa hallitsivat aluksi Argeadien hallitsijasukuun kuuluneet kuninkaat. Kuninkaat väittivät sukunsa olevan lähtöisin myyttisestä Herakleesta Argoksen Temenidien hallitsijasuvun kautta. Kuningas Aleksanteri I sai osallistua Olympian kisoihin, koska hänet laskettiin kreikkalaiseksi.[1]

Vaikka kuninkaaksi valittiinkin aina hallitsijasuvun jäsen, kuninkaalla ei ollut paljon valtaa, vaan hänen valtansa perustui makedonialaisten aristokraattien tukeen. Kuninkaan valta kasvoi aristokraattien kustannuksella Filippos II:n aikana, ja Aleksanteri Suuren aikana se kasvoi entisestään.[1]

Makedonian kuninkailla oli yleensä useita vaimoja, ehkä siksi että tarjolla olisi aina ollut kruununperillisiä. Kuninkaan kuollessa hänen vanhimmalla aikuisella pojallaan oli yleensä etuoikeus kruunuun. Kuningas valittiin kuitenkin kansankokouksessa, johon osallistuivat asepalvelukseen kykenevät miespuoliset makedonialaiset. Kokous valitsi kuninkaan argeadien suvun keskuudesta. Jos kuninkaalla ei ollut täysi-ikäisiä poikia, valittiin kruununperilliselle yleensä holhooja (m.kreik. επίτροπος), joka myös toimi sijaishallitsijana kuninkaan sijasta. Sijaishallitsija oli yleensä kuninkaan sukulainen.[2]

Argeadien hallitsijasuku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Argeadien hallitsijasuku
KassandrosPolyperkhonAntipatrosPerdikkasAleksanteri IVFilippos IIIAntipatrosAleksanteri SuuriFilippos IIAmyntas IVPerdikkas IIIPtolemaios AloroslainenAleksanteri II (Makedonia)Amyntas IIIArgaios IIAmyntas IIIPausanias (Makedonia)Amyntas IIAeropos IIOrestes (Makedonia)Arkhelaos (Makedonia)Perdikkas IIAleksanteri I (Makedonia)Amyntas I

     Sijaishallitsijat ja valtionhoitajat

Kuningas Hallitusaika Lyhyt kuvaus
Karanos Makedonian myyttinen ensimmäinen kuningas, joka luultavasti keksittiin 300-luvun eaa. alussa. Aikaisemmin kirjoittanut Herodotos ei mainitse Karanosta.[3] Karanoksen kerrottiin olleen Argoksen Temenidien hallitsijasuvun jäsen. Temenidien myyttinen esi-isä oli Herakles.[4]
Perdikkas I [huom 1] Herodotoksen mukaan Makedonian myyttinen ensimmäinen kuningas.[5][6]
Argaios I [huom 1] Herodotoksen mukaan Makedonian toinen kuningas. Perdikkas I:n poika.[5][7]
Filippos I [huom 1] Herodotoksen mukaan Makedonian kolmas kuningas. Argaios I:n poika.[5][7]
Aeropos [huom 1] Herodotoksen mukaan Makedonian neljäs kuningas. Filippos I:n poika.[5][7]
Alketas [huom 1] Herodotoksen mukaan Makedonian viides kuningas. Aeropoksen poika.[5][7]
Amyntas I ?–498 eaa.[8] Amyntas on ensimmäinen kuningas, josta on historiallisesti varmaa tietoa.[5] Amyntas joutui tunnustamaan Persian valtakunnan ylivallan, vaikka Makedonia pysyikin itsenäisenä.[9][7]
Aleksanteri I 498– noin 454 eaa.[10] Aleksanteri I:n aikana Makedonia oli Persian vasalli. Aleksanteri toimi persialaisten lähettiläänä Ateenassa, mutta ei saanut ateenalaisia antautumaan Persialle. Aleksanteri taisteli persialaisten puolella Plataiain taistelussa.[11] Hän osallistui myös olympialaisiin todistettuaan, että oli kreikkalainen, argeadien sukupuun avulla.[1]
Perdikkas II 454–413 eaa.[10] Perdikkas II oli Aleksanteri I:n poika. Hän hallitsi Makedoniaan Peloponnesolaissodan aikana. Hän tuki sodan aikana tilanteen mukaan joko Ateenaa tai sen vastustajaa Spartaa. [12]
Arkhelaos 413–399 eaa.[13] Arkelaos oli Perdikkas II:n poika.[14]Arkhelaoksen aikana Makedonia vahvistui entisestään. Arkhelaos siirsi myös pääkaupungin Aigaista Pellaan ja uudisti armeijaa ja hallintoa.[15]
Orestes 399–398/7 eaa.[14] Orestes oli Arkhelaoksen poika.[14]
Aeropos II 398/7–395/4 eaa.[16] Aeropos oli Perdikkas II:n poika.[14]
Amyntas II 395–394 eaa.[14] Amyntas II oli Aleksanteri I:n pojanpoika. Hänen isänsä oli Aleksanterin poika Menelaos.[14] Amyntas joutui salamurhan uhriksi.
Pausanias 394–393 eaa.[14] Pausanias oli Aeropos II:n poika. Hän hallitsi vain lyhyen ajan ennen kuin kuoli, luultavasti Amyntas III:n järjestämän salamurhan uhrina.[16]
Amyntas III 393 eaa./392 eaa.[17] Amyntas oli Aleksanteri I:n pojanpojanpoika. Hänen isoisänsä oli Aleksanterin poika Amyntas.[14] Amyntas oli juuri ja juuri saanut kaapattua vallan, kun illyrialaisten hyökkäys pakotti Amyntaan pakenemaan. Amyntas palasi valtaan thessalialaisten avustuksella.[17][huom 2]
Argaios II 393–392 eaa. Argaioksen hallituskausi on erittäin epävarma ja voi olla, ettei hän koskaan hallinnut.[17]
Amyntas III toinen kerta 392 eaa.–370 eaa.[18]
Aleksanteri II 370/369 eaa.–367 eaa.[14] Aleksanteri oli Amyntas III:n vanhin poika. Hän hallitsi vuoteen 367 eaa., jolloin Ptolemaios Aloroslainen murhasi hänet.[19]
Ptolemaios Aloroslainen Sijaishallitsija 367–365 eaa.[14] Oli ehkä Amyntas II:n poika.[14] On epävarmaa, oliko Ptolemaios vain sijaishallitsijana nuoren Perdikkaan ollessa alaikäinen vai julistautuiko hän kuninkaaksi. Ptolemaios saattoi olla Aleksanteri II:n salamurhan takana. Perdikkas II antoi murhata Ptolemaioksen vuonna 365 eaa.[20]
Perdikkas III 365–360/359 eaa.[14] Perdikkas II oli Amyntas III:n poika. Hän kuoli taistelussa illyrialaisia vastaan.[21]
Amyntas IV 360/359 eaa.–356 eaa.[22] Amyntas IV oli Perdikkas III:n poika. Perdikkaan kuoltua Filippos II:n valittiin joko Amyntaan holhoojaksi tai hallitsijaksi.[22]
Filippos II 360/359–336 eaa.[14] Filippos laajensi Makedonian valtaa Balkanilla ja kukisti lopulta Kreikan kaupunkivaltiot. Ennen kuolemaansa Filippos suunnitteli sotaretkeä Persian valtakuntaa vastaan. Filippos murhattiin vuonna 336 eaa.
Aleksanteri Suuri 336–323 eaa.[14] Aleksanteri valtasi Persian valtakunnan. Hän kuoli Babylonissa vuonna 323 eaa. Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen sotapäällikkönsä jakoivat hänen valtakuntansa.
Antipatros Käskynhaltija[23]
334–323 eaa.		 Kreikan ja Makedonian käskynhaltija Aleksanterin sotaretkien aikana.[23]
Filippos III Arridaios 323–317 eaa.[14] Aleksanteri Suuren velipuoli, jota pidettiin vähäjärkisenä. Aleksanterin kuoleman jälkeen hänet ja Aleksanteri IV valittiin kuninkaiksi ja Perdikkas valittiin hallitsijaksi.[24] Aleksanteri Suuren äiti Olympias antoi murhata Filippoksen vuonna 317 eaa.[25]
Aleksanteri IV 323–311/310 eaa.[14][huom 3] Aleksanteri Suuren poika, joka syntyi vasta isänsä kuoltua ja joka valittiin Filippos III:n kanssahallitsijaksi.[24] Kassandros antoi murhata Aleksanterin, ennen kuin hänestä tuli täysi-ikäinen. Aleksanteri IV oli argeadien hallitsijasuvun viimeinen.[26]
Perdikkas Sijaishallitsija[27]
323–321 eaa.		 Valittiin Filippos III:n sijaishallitsijaksi[27] Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen Babylonissa.[28]
Antipatros Valtionhoitaja[23]
321–319 eaa.[29]		 Valittiin koko valtakunnan valtionhoitajaksi Perdikkaan kuoleman jälkeen Triparadisoksessa.[30]
Polyperkhon Valtionhoitaja
319[31]–317 eaa.		 Antipatros valitsi Polyperkhonin seuraajakseen. Antipatroksen poika Kassandros syrjäytti kuitenkin Polyperkhonin vuonna 317 eaa.[25]
Kassandros Valtionhoitaja[32]
317–306 eaa.		 Antipatroksen poika. Filippos III:n murhan jälkeen Kassandros sai Makedonian valtaansa, ja hänestä tuli uusi hallitsija. Kassandros meni myös naimisiin Aleksanteri Suuren sisarpuolen Thessaloniken kanssa.[25] Kassandros antoi murhata Aleksanteri IV:n ennen kuin hänestä tuli täysi-ikäinen.[26]

Argeadien jälkeiset kuninkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Antipatridit ja Antigonidit
AndriskosPerseus (Makedonia)Filippos VAntigonos IIIDemetrios IIAntigonos IIPyrrhosAntigonos IISosthenesAntipatros EtesiasMeleagros (Makedonia)Ptolemaios KeraunosPyrrhosLysimakhosDemetrios IAntipatros IIAleksanteri VFilippos IVKassandros
Kuningas Hallitsijasuku Hallitusaika Lyhyt kuvaus
Kassandros Antipatridit 306–297 eaa.[33] Kassandros julistautui kuninkaaksi sen jälkeen, kun Antigonos I ja hänen poikansa Demetrios I julistautuivat kuninkaiksi vuonna 306 eaa.
Filippos IV Antipatridit 297–296 eaa.[33] Filippos oli Kassandroksen poika. Hän ehti hallita vain neljä kuukautta ennen kuolemaansa.[33]
Aleksanteri V Antipatridit 296–294 eaa.[33] Aleksanteri oli Kassandroksen poika. Hän hallitsi Antipatros II:n kanssa vuoteen 294 eaa., jolloin hän syrjäytti veljensä. Antipatros palasi kuitenkin valtaan Demetrioksen avustuksella. Aleksanteri pakeni Lysimakhoksen luokse, mutta tämä antoi murhata hänet.[33]
Antipatros II Antipatridit 296–294 eaa.[33] Antipatros oli Kassandroksen poika. Hän hallitsi Aleksanteri V:n kanssa vuoteen 294 eaa., jolloin hänet syrjäytettiin. Antipatros palasi valtaan Demetrioksen avustuksella, mutta Demetrios antoi murhata hänet ja otti vallan itselleen.[33]
Demetrios I Antigonidit 294[33]–288 eaa.[34] Demetrioksesta tuli Makedonian kuningas hänen murhattuaan Antipatros II:n.[33] Pyrrhos ajoi kuitenkin hänet Makedoniasta vuonna 288 eaa.[34]
Lysimakhos 288[34]–281 eaa.[35] Lysimakhos ja Epeiroksen kuningas Pyrrhos hyökkäsivät Makedoniaan vuonna 288 eaa. ja ajoivat pois Demetrioksen. Lysimakhos ja Pyrrhos jakoivat Makedonian keskenään.[34]
Pyrrhos 288–285 eaa.[34] Myös Epeiroksen kuningas 297–272 eaa. Pyrrhos valtasi Lysimakhoksen kanssa Makedonian vuonna 288 eaa. Lysimakhos ja Pyrrhos jakoivat Makedonian keskenään.[34]
Ptolemaios II Keraunos Ptolemidit 281–279 eaa.[35] Egyptin kuninkaan Ptolemaios I:n poika. Pian Ptolemaioksen päästyä valtaan keltit hyökkäsivät Makedoniaan ja kukistivat makedonialaiset taistelussa, jossa myös Ptolemaios kaatui.[35]
Meleagros Ptolemidit 279 eaa.[35] Meleagros oli Ptolemaios Keraunoksen veli, ja hänet valittiin kuninkaaksi veljensä kaaduttua taistelussa.[35] Meleagros hallitsi vain pari kuukautta.[36]
Antipatros Etesias Antipatridit 279 eaa.[35] Kassandroksen veljen Filippoksen poika Antipatros hallitsi vain 45 päivän ajan sen jälkeen, kun Meleagros syrjäytettiin.[35][36]
Sosthenes strategos 279–277 eaa.[36] Sosthenes valittiin kuninkaaksi sen jälkeen, kun hän oli kukistanut keltit taistelussa. Hän ei kuitenkaan suostunut käyttämään kuninkaan arvonimeä. Hänen ansiostaan Makedonia ei vajonnut täydelliseen sekasortoon kelttien hyökkäyksen aikana. Sosthenes hallitsi kaksi vuotta, kunnes kuoli.[35][36][huom 4]
Antigonos II Gonatas Antigonidit 277[37]–274 eaa.[38] Antigonos oli Demetrios I:n poika. Kukistettuaan keltit Antigonos valtasi Makedonian.[37] Monet makedonialaiset luopuivat kuitenkin Antigonoksesta, kun Pyrrhos hyökkäsi Makedoniaan vuonna 274 eaa.[38]
Pyrrhos toinen kerta
274–272 eaa.[38]		 Vuonna 274 eaa. Pyrrhos hyökkäsi Makedoniaan ja kukisti Antigonoksen. Antigonos pääsi palaamaan Makedoniaan vuonna 272 eaa., ja pian tämän jälkeen Pyrrhos kuoli sotaretkellä Peloponnesoksella.[38]
Antigonos II Gonatas Antigonidit toinen kerta
272[38]–239 eaa.		 Antigonos palasi valtaan vuonna 272 eaa.[38] Antigonos kuoli vuonna 239 eaa. ja jätti valtakuntansa pojalleen Demetriokselle.
Demetrios II Antigonidit 239–229 eaa.[39] Demetrios II oli Antigonos II:n poika. Hän kuoli yllättäen vuonna 229 eaa.[40]
Antigonos III Antigonidit 229–221 eaa.[39] Demetrios II:n kuoleman jälkeen hänen leskensä Fthia meni naimisiin Antigonos Dosonin kanssa. Antigonos toimi aluksi Demetrios II:n nuoren pojan Filippos V:n holhoojana ja sijaishallitsijana.[41]
Filippos V Antigonidit 221–179 eaa.[39] Antigonos III:n kuollessa vuonna 221 eaa. Filippos V oli 17-vuotias. Filippoksen aikana Makedonian valta kasvoi valtavasti. Filippoksen kuoltua hänen pojastaan Perseuksesta tuli kuningas.[42]
Perseus Antigonidit 179–168 eaa.[39] Perseuksen hallituskaudella Rooman valtakunta kukisti Makedonian lopullisesti vuonna 168 eaa. käydyssä Pydnan taistelussa, mikä merkitsi Makedonian kuningaskunnan loppua.[43]
Andriskos Antigonidit 149–148 eaa.[44] Andriskos julisti itsensä Makedonian kuninkaaksi ja sai valtaansa Rooman valtaaman Makedonian vuonna 149 eaa. Hän kukisti yhden roomalaisen armeijan, mutta Q. Caecilius Metellus kukisti hänet vuonna 148 eaa.[44]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Nykyhistorioitsijoiden mielestä Amyntas I:stä edeltäneiden kuninkaiden hallituskausia ei voida määritellä. (Borza s. 98) Eusebiuksen Chronicorumin mukaan Perdikkas hallitsi 48 vuotta, Argaios hallitsi 38 vuotta, Filippos I hallitsi 33 vuotta, Aeropos hallitsi 20 vuotta ja Alketas hallitsi 18 vuotta. Eusebius lisää Karanoksen ja Perdikkas I:n väliin vielä kaksi kuningasta: Koinoksen, joka hallitsi 28 vuotta, ja Tyrimiaan, joka hallitsi 43 vuotta. Koinos ja Tyrimmas esiintyvät myös Satyroksen kuningasluettelossa. Junianus Justinus ei mainitse Koinosta ja Tyrimmasta vaan hyppää suoraan Karanoksesta Perdikkas I:een. Chris Bennett: Dynastic Origins geocities.com. Viitattu 23.4.2009. Eusebius: Chronicle Attalus.org. Viitattu 23.4.2009.
  2. ↑ Diodoroksen maailmanhistoriassa illyrialaisten hyökkäys ja Amyntaan pako on kerrottu kahdesti. Voi olla, että Diodoros on vahingossa kirjoittanut samasta tapahtumasta kahdesti, mutta jos kyseessä on kaksi eri tapahtumaa, niin Amyntas joutui luopumaan kruunustaan kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 393 eaa. ja seuraavan kerran noin vuonna 383 eaa. Borza s. 180–182
  3. ↑ Aleksanterin kuolinaika on epävarma, sillä Kassandros antoi salata Aleksanterin kuoleman. Aleksanteria pidettiin kuninkaana Babylonissa vielä vuonna 306 eaa. Hammond pitää vuotta 309 eaa. todennäköisenä. A History of Macedonia s. 166–168
  4. ↑ Sostheneen kuoleman jälkeen hallitsijoina mainitaan eri lähteissä eräs Arridaios ja Ptolemaios, mutta heidän henkilöllisyydestään ei ole varmuutta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eugene N. Borza: In the shadow of Olympus: the emergence of Macedon. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-069100880-6 (englanniksi)
  • Pierre Briant: From Cyrus to Alexander: A History of the Persian Empire. Eisenbrauns, 2006. ISBN 978-157506120-7 (englanniksi)
  • Glenn Richard Bugh: The Cambridge companion to the Hellenistic world. Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-052182879-6 (englanniksi)
  • Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  • N. G. L. Hammond: Sources for Alexander the Great. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-052171471-6 (englanniksi)
  • N. G. L. Hammond et. al.: A History of Macedonia: 336-167 B.C. Oxford University Press, 1988. ISBN 978-019814815-9 (englanniksi)
  • Waldemar Heckel & John Yardley: Alexander the Great: historical texts in translation. Wiley-Blackwell, 2004. ISBN 978-063122821-9 (englanniksi)
  • D.M. Lewis et. al.: The Cambridge ancient history VI: The fourth century B.C. Cambridge University Press, 2000. ISBN 978-052123348-4 (englanniksi)
  • John Boardman et. al.: The Cambridge ancient history V: The fifth century B.C. Cambridge University Press, 2000. ISBN 978-052122804-6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Heckel s. 12
  2. ↑ A History of Macedonia s. 99
  3. ↑ Borza s. 179
  4. ↑ Hammond s. 5–6
  5. ↑ a b c d e f Borza s. 98
  6. ↑ Herodotos 8.137
  7. ↑ a b c d e Herodotos 8.139
  8. ↑ Heckel s. 1
  9. ↑ Briant s. 145
  10. ↑ a b Borza s. 134
  11. ↑ Borza s. 113–114
  12. ↑ Waldemar Heckel: The Wars of Alexander the Great. Osprey Publishing, 2002. ISBN 9781841764733
  13. ↑ Borza s. 162
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Borza s. 2
  15. ↑ CAH V s. 719
  16. ↑ a b Borza s. 178
  17. ↑ a b c Borza s. 180–182
  18. ↑ Borza s. 189
  19. ↑ Borza s. 190–191
  20. ↑ Borza s. 194
  21. ↑ Borza s. 197
  22. ↑ a b Borza s. 200
  23. ↑ a b c Antiikin käsikirja, hakusana Antipatros
  24. ↑ a b CAH V s. 26
  25. ↑ a b c A History of Macedonia s. 139–145
  26. ↑ a b A History of Macedonia s. 166
  27. ↑ a b Antiikin käsikirja, hakusana Perdikkas
  28. ↑ Jona Lendering: Perdiccas Livius.org. Viitattu 18.4.2009.
  29. ↑ A History of Macedonia s. 126, 130
  30. ↑ Jona Lendering: Antipater Livius.org. Arkistoitu 27.4.2015. Viitattu 18.4.2009.
  31. ↑ A History of Macedonia s. 130
  32. ↑ Antiikin käsikirja, hakusana Kassandros
  33. ↑ a b c d e f g h i A History of Macedonia s. 297–298
  34. ↑ a b c d e f CAH V, s. 108
  35. ↑ a b c d e f g h CAH V s. 115
  36. ↑ a b c d A History of Macedonia s. 253
  37. ↑ a b A History of Macedonia s. 253–258
  38. ↑ a b c d e f A History of Macedonia s. 259–265
  39. ↑ a b c d Bugh s. 327
  40. ↑ Jona Lendering: Demetrius II Livius.org. Arkistoitu 27.10.2015. Viitattu 19.4.2009.
  41. ↑ Jona Lendering: Antigonus III Doson Livius.org. Arkistoitu 27.9.2008. Viitattu 19.4.2009.
  42. ↑ Jona Lendering: Philip V Livius.org. Arkistoitu 15.7.2007. Viitattu 19.4.2009.
  43. ↑ Jona Lendering: Perseus Livius.org. Arkistoitu 21.9.2012. Viitattu 19.4.2009.
  44. ↑ a b A. E. Astin et. al.: The Cambridge ancient history VII, s. 321. Cambridge University Press, 1989. ISBN 9780521234481

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]