Luhtalehtimittari | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroide |
Heimo: | Mittarit Geometridae |
Alaheimo: | Lehtimittarit Sterrhinae |
Suku: | Lehtimittarit Scopula |
Laji: | immutata |
Kaksiosainen nimi | |
Scopula immutata |
|
Katso myös | |
Luhtalehtimittari (Scopula immutata) on yleinen, vaalea lehtimittarilaji.
Luhtalehtimittari on yksi monista, keskenään melko samannäköisistä, vaaleista mittariperhoslajeista. Siivet ovat koiraalla kellertävänvalkoiset, naaraalla sävy on puhtaamman valkoinen. Siivissä on tiheässä hyvin pieniä ruskeita pisteitä. Tyvipoikkiviiru sekä sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat melko leveät ja vaaleanruskeat. Siiven kärkiosassa on lisäksi kaksi hiukan ohuempaa poikkiviirua. Tyvipoikkiviiru ei jatku takasiipeen. Sekä etu- että takasiivissä on terävärajainen musta diskaalitäplä, mutta se voi joskus myös puuttua etenkin etusiivestä. Siipien alapinnalla ei ole etusiiven ulompaa poikkiviirua lukuun ottamatta mainittavaa kuviointia, mutta poikkiviiru erottuu alapinnalla jopa yläpintaa selkeämmin. Perhosen niska on musta. Siipiväli on 21–25 mm.[2][3][4]
Lajia tavataan aivan läntisimmästäkin Euroopasta Venäjän kaukoitään ulottuvalla alueella.[3] Suomessa levinneisyys ulottuu etelärannikolta Perämeren pohjukkaan saakka, mutta Pohjanlahden rannikkoa pitkin levinneisyys ulottuu selvästi sisämaata pohjoisemmaksi. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle.[5][4]
Luhtalehtimittari suosii kosteita paikkoja, kuten rantoja, kosteita niittyjä sekä soita ja sopivassa ympäristössä laji voi olla huomattavan runsaslukuinen. Perhonen aloittaa lentonsa hämärän laskeuduttua ja tulee valolle. Keskenkasvuinen toukka talvehtii elokuusta toukokuuhun ja koteloituu maahan.[3][4]
Toukka on polyfagi, mutta syö erityisesti mesiangervoa (Filipendula ulmaria).