Lukki on raskaiden ja pitkänomaisten kappaleiden kuten sahatavaranippujen, veneiden, junanvaunujen ja merikonttien nostamiseen ja siirtämiseen tarkoitettu nosturiajoneuvo tai vedettävä vaunu. Suurimmat lukit ovat satamissa, konttiterminaaleissa ja muissa merikonttien käsittelypaikoissa käytettäviä tornimaisia ajoneuvoja konttien siirtämiseen, nostamiseen ja pinoamiseen. Lukin pyörät sijaitsevat pilariparien alla niin, että pyörien väliin jää tarvittavan korkuinen tyhjä tila tavaran nostamiseksi ja kuljettamiseksi. Korkeimmat konttilukit pystyvät pinoamaan 2,44 metrin korkuisia ISO-standardikontteja jopa neljä päällekkäin. Konttilukin nostokyky on yleensä 40–60 tonnia.[1]
Suurimpia konttilukkien valmistajia ovat suomalaisen Cargotecin tytäryhtiö Kalmar, italialainen Fantuzzi, suomalainen Konecranes ja saksalainen Noell.[2][3][4]
Konttilukkia pienempiä ja kevyempiä lukkeja käytetään puutavaran ja muiden pitkänomaisten suurien esineiden, kuten veneiden siirtoon. Niissä ei välttämättä ole omaa voimanlähdettä, vaan niitä käytetään traktorin tms. vetämänä. Tällaisten lukkien suurimpiin valmistajiin kuuluu irlantilainen Combilift.[5]
Nykyaikainen konttilukki koostuu viidestä pääosasta: kahdesta sivurungosta, pilarien yläpäitä yhdistävästä yläkehästä, tarttujista ja ohjaamosta. Sivurungot ovat toistensa peilikuvia ja sisältävät kontin pyörästöt voimansiirtolaitteineen. Sivurunkojen etu- ja takakulmista nousevat teräspilarit, joiden yläosassa on lukin yläkehä. Yläkehällä sijaitsevat voimalaite, vinssijärjestelmä, hydrauliikkajärjestelmä ja pääsähköjärjestelmä. Yläkehän jommassakummassa etukulmassa on ohjaamo. Lukin olennaisin osa on tarttuja, joka liikkuu vinssikoneiston avulla ylös ja alas neljän pilarin muodostamassa alatilassa. Tarttuja voi nostaa joko yhtä (single lift) tai kahta konttia (twin lift) kerrallaan.[6]
Konttilukin edeltäjä, puutavaran siirtoon tarkoitettu laite kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen Suomessa Valmetin Härmälän lentokonetehtaalla Tampereella osana Suomen sotakorvauksia Neuvostoliitolle. 1970-luvulla siitä tuli kansainvälinen menestys merikonttien siirtolaitteena ja Valmetin Tampereen-tehtaan päätuote. Nykyisin tehtaan omistaa Kalmar, joka on osa suomalaista Cargotec-yhtiötä.[7]
Lukkituotanto Tampereella sai alkusysäyksensä Neuvostoliitosta tulleesta valokuvasta, joka esitti Yhdysvalloissa lankkujen siirtoon kehitettyä laitetta.[8]. Neuvostoliitto halusi sotakorvausten osana satoja tällaisia laitteita. Valmetin lentokonetehtaalla rakennettiin ensimmäiset prototyypit valokuvaan perustuen, ja niiden pohjalta päästiin sarjatuotantoon. Sotakorvausten päätyttyä Pohjois-Amerikassa oli juuri keksitty merirahtiliikenteen mullistavat kontit, ja pian huomattiin lukkien toimintaperiaatteen olevan erinomaisesti sovellettavissa myös konttien nostoon ja siirtoon.[5]