Lummekoisa

Lummekoisa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Koisaperhosmaiset Pyraloidea
Heimo: Heinäkoisat Crambidae
Alaheimo: Vesikoisat Acentropinae
Suku: Elophila
Laji: nymphaeata
Kaksiosainen nimi

Elophila nymphaeata
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Lummekoisa Commonsissa

Lummekoisa (Elophila nymphaeata) on yleinen, vesistöjen läheisyydessä tavattava pienehkö perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lummekoisan siipien pohjaväri on valkoinen, mutta laajalti ruskeakehnäinen sävyn vaihdellessa kellanruskeasta tumman kahvinruskeaan. Myös kuviointi vaihtelee paljon. Etusiipien etureunassa on pari puhtaan valkoista täplää ja siiven keskiosassa pyöreähkö valkoinen laikku, jota tummanruskeat poikkiviirut rajaavat. Siiven ulkoreunassa on myös rivi epäsäännöllisiä, valkoisia laikkuja. Takasiivet ovat enimmäkseen valkoiset ja niissä on kaksi poikkiviirua, joiden välissä on kellertävä, ruskeareunainen keskitäplä ja viirujen ulkopuolelta siipi on ruskeahko. Sekä etu- että takasiivissä aivan siiven ulkoreunassa on vaalean ruskeankeltainen juova. Siipiripset ovat ruskeat. Siipiväli 22–23 mm.[1][2][3]

  • ♂
    ♂
  • ♂ △
    ♂ △

Joskus voi esiintyä tummanharmaita (f. obscuralis) tai lähes mustia (f. nigra) värimuotoja.[3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lummekoisaa tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Keski-Aasiaan.[3] Suomessa se esiintyy Etelä-Lapin korkeudelle saakka, pääasiassa kuitenkin Oulu-Kajaani-linjan eteläpuolella. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta elokuun lopulle huipun ollessa heinä-elokuun vaihteessa.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lummekoisa on toukan ravintokasvien vuoksi sidoksissa vesistöihin, eikä se lennä kauas elinpaikaltaan. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat lammet, kanavat ja muut hitaasti virtaavat vesistöt sekä makeassa että murtovedessä. Perhoset lepäilevät päivisin kasveilla, mutta lähtevät häirittyinä herkästi lentoon ja lento alkaa muutenkin jo iltapäivällä jatkuen yöhön. Perhoset tulevat valolle.[3]

Toukka elää vesikasveilla, enimmäkseen veden alla, mikä on perhosilla hyvin poikkeuksellista. Se on aluksi miinaaja, mutta oleskelee myöhemmin irtileikkaamistaan lehdenpaloista muodostuvan suojan sisällä ja syö lehden alapintaa aiheuttaen lehtiin yläpuoleltakin näkyviä ikkunamaisia ohentumia. Kotelo sijaitsee suojassa kasvin varrella, hieman vedenpinnan alapuolella. Toukka talvehtii ravintokasvilla veden alla.[3][5]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat erilaiset kelluvalehtiset vesikasvit, kuten isoulpukka (Nuphar lutea), lumpeet (Nymphaea), lapavidat (Potamogeton) ja palpakot (Sparganium).[3][1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b UK Moths (englanniksi)
  2. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. ↑ a b c d e f Patrice Leraut: Moths of Europe, volume 3: Zygaenids, Pyralids 1. N.A.P Editions, 2012. ISBN 978-2-913688-15-5 s. 127.
  4. ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Bladmineeders (Arkistoitu – Internet Archive) (hollanniksi)(englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]