Luonnollinen teologia

Osa artikkelisarjaa
Jumalat

Luonnollinen teologia tarkoittaa pyrkimystä löytää todisteita jumalan olemassaololle luonnon havainnoinnin ja järjen käytön avulla. Luonnollinen teologia (tai luonnollinen uskonto) eroaa sekä niin sanottuun ilmestykseen perustuvasta teologiasta, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin ja erilaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.[1]

Tuomas Akvinolainen on tunnetuin luonnolliselle teologialle tyypillisen lähestymistavan kannattaja. Luterilaiset tunnustuskirjat toteavat muun muassa, että "luonnonoikeus on todella jumalallinen oikeus, koska se on Jumalan luontoon istuttama järjestys." (AC XXIII, 12).[2] Myöhemmin kehittynyt, erityisesti valistusajalla suosittu, luonnollisen teologian muoto deismi hylkäsi pyhät kirjoitukset ja profetiat täysin.[3]

William Paley esitti tunnetun muotoilun Jumalan olemassaolon teleologisesta argumentista. Hän kirjoitti teoksen Natural Theology, or Evidences of the Existence and Attributes of the Deity collected from the Appearances of Nature (1802), jossa hän esitti vertauksen kellontekijästä, josta hän on kaikkein tunnetuin. Paleyn käyttämiä perusteluja vastaan suunnattua arvostelua löytyy David Humen kuoleman jälkeen julkaistusta teoksesta Keskusteluja luonnollisesta uskonnosta. Humen mukaan luonnollinen teologia on pelkkää spekulaatiota ja jos kristilliseen teologiaan on yleensä uskomista, se on uskottava sokealla uskolla.[1][3]

  1. a b What is Natural Theology? Templeton Foundation Press. Arkistoitu 15.12.2010. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
  2. Augsburgin tunnustuksen puolustus. XXIII uskonkohta. Pappien avioliitto
  3. a b Brent, James: Natural Theology Internet Encyclopedia of Philosophy. 22.10.2008. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.