Luonto vastaan kasvatus (engl. nature versus nurture) on yhteiskuntatieteissä käytetty vastakkainasettelu, jolla pyritään ilmentämään eri näkemyksiä siitä, mikä määrä ihmisen käyttäytymisestä on selitettävissä synnynnäisillä biologisilla ominaisuuksilla, kuten geeneillä, ja mikä puolestaan kulttuurilla ja kasvatuksella.
Perinnöllisyystieteilijä Nettie Stevens osoitti vuonna 1905 että ihmisen biologinen sukupuoli määrittyy XX- ja XY-kromosomein. Ennen tätä uskottiin, että biologinen sukupuoli määrittyi ympäristöselityksellä eli raskaana olevan naisen saamalla raskausajan ravinnolla.[1]
Luonto vastaan kasvatus -debatti koskee tavallisesti erilaisia eroavaisuuksia, joihin etsitään tieteellisesti päteviä selityksiä. Esimerkki tällaisesta eroavaisuudesta on valkoisten ja mustien ihmisten havaitut terveyserot eli erot sairastavuudessa. Tutkijat päätyivät tulokseen, että kolme prosenttia eroista selittyi eri tauteja koskevilla geeneillä ja 97 prosenttia sosiaalisilla syillä.[2]
Yhteiskuntatieteissä debatilla on käytännöllisiä vaikutuksia yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon, joka ilmenee siten, että kasvatukseen voidaan ohjata resursseja ja sitä kautta voidaan tuottaa osuus piirakasta lukuisille yksilöille. Toisaalta vapautettu luonto johtaa siihen että vahvimmat ja/tai älykkäimmät vievät koko piirakan ja muut jäävät paitsi. Tällaisessa kamppailussa huonossa asemassa olevat eivät saa ympäristöstä tarvitsemaansa tukea.[3]
Yhdysvaltalaiset tutkijat Jerome H. Barkow, Leda Cosmides ja John Tooby ovat esittäneet, että puhtaan sosiologinen katsantokanta perustuu usein niin kutsuttuun yhteiskuntatieteiden standardimalliin, jonka mukaan biologian vaikutus on joko olematon tai kulttuurin myötä painunut niin olemattomaksi, ettei sitä ihmisen toimintaa selitettäessä tarvitse noteerata millään tapaa. Usein kulttuuri ja syyt ovat yhteiskuntatieteiden standardimallin mukaan täysin tulkinnanvaraisia.
Evoluutiopsykologia ja muut biologiasta ammentavat tutkimussuuntaukset taas esittävät, että koska ihmisen käyttäytymiselle voidaan asettaa myös tieteellisen teorian kriteerit täyttäviä, falsifioitavia selityksiä, olisi järkevää selittää niillä se, mikä voidaan selittää, ja jättää loput kulttuurin tehtäväksi. Heidän mukaansa yhteiskuntatieteet voisivat luopua yhä enemmän tulkinnanvaraisuudestaan ja pyrkiä konsilientisti yhdistämään eri yhteiskuntatieteiden haarat niin kutsuttuun integroituun kausaalimalliin (IKM).
IKM:n mukaan biologia ja geenit määräävät ihmisen kognitiiviset taidot ja "taulun", jolle kulttuuri kirjoitetaan. Kuitenkin ihmisen aivot toimivat modulaarisesti, eikä esimerkiksi oppiminen ole mitään yleistä tiedon imemistä, vaan erityisten asioiden erilaista omaksumista. Esimerkiksi kielen, moraalin tai matemaattisten laskutoimitusten opettelemiseen käytetään hyvin erilaisia mekanismeja ihmisen aivoissa. Toisaalta esimerkiksi lukeminen on biologisesti näkökyvyn ja kielen moduulien aikaansaannos. IKM-näkemyksen mukaan luonto siis määrittää sen, miten kasvatus omaksutaan ja miten kulttuuri kehittyy, mutta toisaalta kulttuurikin vaikuttaa luontoon.
Tutkijoilla jotka suosivat kasvatusselityksiä on taipumus olla skeptisiä tieteellistä menetelmää kohtaan. Kasvatusargumenttia puolustaen yhteiskuntatieteilijät ja humanistit voivat sanoa, että ihmisen käyttäytyminen ei ole muuttumattomien lakien sanelemaa. Myös voidaan puolustukseksi sanoa niin, että tieteellinen tieto voi kertoa materiaalisista asioista ja niiden valmistamisesta, mutta ihmisluonto, ihmisen kokemus ja ihmisen käyttäytyminen eivät ole empiirisesti vakaita. Sen sijaan luontoa puolustavat tutkijat, jotka etsivät selityksiä geeneistä ja evoluutiosta sanovat luottavansa tieteeseen.[4]
Sukupuolten tasa-arvon paradoksi tarkoittaa, että sukupuolten tasa-arvoa edistävissä maissa on yleensä epätasaisempi sukupuolijakauma tieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla ("STEM").[5] [6] [7]
Kun yhteiskunnassa varallisuus ja sukupuolten tasa-arvo lisääntyvät, sukupuolten erot kasvavat. Tällöin naiset entistä harvemmin suorittavat tutkinnon luonnontieteessä, tekniikassa tai matematiikassa (STEM). Muuallakin maailmassa naiset ovat aliedustettuja STEM:ssä. Tutkimus myös löysi lähes kaikkialla maailmassa nuorista naisista samat akateemiset vahvuudet ja heikkoudet miehiin nähden, ja nämä erot vaikuttavat naisten STEM-suorituksia vastaan. Biotieteissä naiset ovat hyvin edustettuina, sen sijaan heikosti epäorgaanisissa luonnontieteissä, kuten fysiikassa ja tietotekniikassa.[8][9]
Sukupuolten tasa-arvo oli korkein Suomessa ja Norjassa (Global Gender Gap Index), ja näissä naisten osuus STEM-tutkinnoista on lähes alhaisin. Naisten osuus oli sitä korkeampi mitä vähäisempää tasa-arvo oli. Tasa-arvoisimmissa maissa naisilla oli tarkemmin samat mahdollisuudet kuin miehillä ja heitä myös kannustettiin STEM-aloille. Psykologian professorin mukaan rikkaissa maissa nainen voi valita minkä alan haluaa, köyhässä hänen ehkä pitää taloudellisista syistä valita STEM-ala.[8]
Varakkuus ja tasa-arvo antavat naisille ja miehille enemmän tilaa toteuttaa itseään oman mielensä mukaan. Köyhissä maissa on pakko keskittyä välttämättömyyksiin, mikä tasaa eroja. Miesvaltaisissa yhteiskunnissa naiset eivät voi siis toteuttaa itseään. Esimerkiksi Intiassa tyttöjä koulutetaan tietotekniikkaan, koska se takaa työn ja toimeentulon. Rikkaissa maissa koulutus on pikemminkin kulutushyödyke, omien mielihalujen toteuttamista eikä investointi tulevaisuuteen. Yliopistonlehtori Marja-Liisa Halkon mukaan voi sanoa, että biologia tuottaa naisille ja miehille eroja ja hyvinvoivassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa nämä erot voivat korostua.[10]
Yksi luontoa ja kasvatusta koskeva debatti on käyty ihmisen älykkyydestä. Rodulliset älykkyyserot on aihe, jossa ympäristötekijöillä on selitetty olevan suuri osuus ja väittämän mukaan korjaamalla ympäristötekijöitä kyetään ryhmien osoittamia eroja kaventamaan. Tutkija Charles Murrayn mukaan ei kuitenkaan tiedetä kuinka ympäristötekijöitä muuttamalla ryhmien väliset erot kyettäisiin poistamaan.[11] Tutkija Bruce Lahn on löytänyt aivojen kasvuun ja älykkyyteen vaikuttavia geenejä, joita ei kaikilla ihmisroduilla ole samassa määrin. Saharan eteläpuolella elävällä negridisellä rodulla tietty geeni ei ole yleinen.[12] Vuonna 2017 on löydetty 52 ihmisen älykkyyteen vaikuttavaa geeniä[13]. Tieteellisesti on osoitettu 4-vuotiailla lapsilla että kyky arvioida määriä on synnynnäinen ominaisuus, joka vaikuttaa matemaattiseen kyvykkyyteen myöhemmin elämässä. Aikaisemmin ajateltiin että matemaattiset taidot ovat kulttuurisia ja kieleen sidottuja ja että taitojen oppimisessa kestäisi useita vuosia.[14]
Toinen luontoa ja kasvatusta koskeva debatti on naisten ja miesten eroavaisuudet.[15] Kolmannen aallon feministeillä on taipumuksena hylätä biologian ja antropologian tarjoamat todisteet naisten ja miesten eroavaisuuksista patriarkaatin vahvistusharhana.[16] Kolmannen aallon feministit myös hylkäävät transliikkeen esittämät todisteet miesten ja naisten aivojen eroavaisuuksista, joilla transihmiset perustelevat transsukupuolisuuden olemassaoloa.[17] Sarah M. Burken et. al tutkimuksessa vuodelta 2017 löydettiin merkittävät erot heteronaisten ja heteromiesten aivoista aivokuvauksella. Toisaalta lesbojen ja homomiesten aivot olivat lähes identtisiä.[18]