Luterilainen jumalanpalvelus

Luterilainen jumalanpalvelus (saks. Gottesdienst, ruots. Gudtjänst) tarkoittaa luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämään kuuluvaa tapahtumaa, kuten esimerkiksi messua, kastetta, hautaan siunaamista tai rukoushetkeä. Luterilaisen käsityksen mukaan myös arkinen elämä on jumalanpalvelusta.^[1] Martti Lutherin 1500-luvulla laatimat liturgiat vaikuttavat yhä nykyiseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Nämä alkuperäiset liturgiat ovat kokeneet myöhemmin 1700-luvulla muutoksia pietistisen matalakirkollisuuden, tunnustuksellisen restauraation ja korkeakirkollisuuden myötä.^[2]

Luterilainen jumalanpalvelus heijastaa yhteistä ekumeenista linjaa sanan ja sakramentin välisestä tasapainoa. Suomessa luterilaiseen messuun sisältyy avaussanat, rippi, kolme raamatunlukua, saarna ja uskontunnustus, esirukous ja kolehti, ehtollinen ja lähettäminen.^[3]

Suomessa seurakunnan yhteistä luterilaista jumalanpalvelusta vietetään yleensä sunnuntaisin ja sitä pidetään seurakunnan elämän ja toiminnan keskuksena. Luterilaista jumalanpalvelusta johtaa liturgina oleva pappi. Musiikista vastaa kanttori ja kirkkotilan valmisteluista suntio sekä mahdollisesti vapaaehtoisest. Seurakuntalaiset voivat osallistua palvelutehtäviin, kuten esimerkiksi raamatuntekstien lukemiseen, lauluun ja soittamiseen, rukousavustajana toimimiseen sekä kolehdinkantajana. Seurakuntalaisten on myös mahdollista suunnitella ja valmistella jumalanpalveluksia.^[1]

Etymologia

Suomen kielen sana jumalanpalvelus ilmaiseen luterilaisen käsityksen mukaan tapahtuman luonnetta, jossa toisaalta Jumala palvelee ihmistä ja toisaalta ihminen palvelee ja ylistää Jumalaa. Luterilaisen katekismuksen mukaan jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu ihmisille ja ihminen Jumalalle.^[1]

Historia

Martti Luther laati 1500-luvulla liturgian luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Nämä liturgiat kokivat ratkaisevia muutoksia 1700-luvulla. Pietismin nousun ja sen liturgian vastaisen painotuksen sekä mysteereihin ja symboleihin kielteisesti suhtautuvan rationalismin vuoksi luterilaiset liturgiat omaksuivat vapaakirkollisia jumalanpalvelustapoja. Wilhelm Löhen tunnustuksellisen restauraation, joka vaati kirkollisempaa ja sakraalisempaa herätystä, myötä luterilainen jumalanpalvelus alkoi heijastaa historiallista luterilaista jumalanpalvelusta.^[2]

Ekumeeninen liturginen liike johti luterilaisuuden erilaisiin korkeakirkollisiin liikkeisiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Merkittävimmin ekumeeninen liike vaikutti kuitenkin luterilaisen jumalanpalveluksen palautumiseen juurilleen. Myös katolinen liturginen uudistus on johtanut siihen, että luterilaiset ovat ottaneet takaisin käyttöön vanhakatolisia käytäntöjä.^[2]

Liturgia

Jumalanpalveluskirjat

Ensimmäinen yhdysvaltalainen liturginen kirja oli The Church Book (1868), joka ilmaisi paluuta 1500-luvun jumalanpalvelusperiaatteisiin. Kirjassa vaikutti erityisesti Heinrich Melchior Mühlenbergin elämäntyö. Suuntaus näkyi myös vuosien 1888 The Common Service- ja 1917 The Common Service Book-kirjoissa. Vuoden 1978 The Lutheran Book of Worship kuvaa paluuta varhaiskirkolliseen ekumeeniseen konsensukseen.^[2]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon liturgia

Sisältö

Messu Korson kirkossa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskeisin toimintamuoto ovat erilaiset jumalanpalvelukset. Niihin lasketaan kuuluvan messu, sanajumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset (esimerkiksi kaste, hautaaminen) ja rukoushetket ja hetkipalvelukset.^[1]

Tärkein eri jumalanpalveusmuodoista on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Sen tilalla voidaan viettää myös sanajumalanpalvelus, joissa ei vietetä ehtoollista. Messua johtaa aina virkaansa vihitty pappi. Koko seurakunta toimittaa, viettää sen kuitenkin yhdessä. Jokaisessa seurakunnassa tulee viettää messu tai sanajumalanpalvelus jokaisena sunnuntaina tai pyhäpäivänä.^[1]

Jumalanpalvelus jakaantuu neljään perusosaanː Johdanto, Sana, Ehtoollinen ja Päätös.^[4] Luterilainen kirkko on kauan painottanut Raamatun sanaa ja opetusta eli saarnaa. Musiikkina käytetään yleensä virsiä sekä urkumusiikkia, mutta viime aikoina myös muunlainen musiikki on nostanut päätään, erityisesti nuorten esittämänä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messu on niin sanottu liturginen jumalanpalvelus, jossa virsien ja puhuttujen kohtien lisäksi on liturgisia osia. Nitä varten on käytössä neljä sävelmäsarjaa, joissa liturgisille lauluille on eri sävelmiä.^[5]

Johdanto-osa

Liturgi, eli johtava pappi, on puettu valkoiseen albaan ja usein myös messukasukkaan. Johdanto-osa alkaa alkusiunauksella, jossa liturgi laulaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hän myös siunaa seurakunnan ristinmerkillä. Tähän seurakunta vastaa kolminkertaisella aamenella. Liturgi laulaa: Herra olkoon teidän kanssanne, ja seurakunta vastaa Niin myös sinun henkesi kanssa.

Tämän jälkeen liturgi sanoo johdantosanat, jonka jälkeen on vuorossa synnintunnustus ja synninpäästö. Synninpäästön jälkeen pappi johtaa kiitosrukouksen, jonka jälkeen lauletaan yhdessä Kyrie-hymni. Hymnin jälkeen lauletaan Gloria eli Kunnia: Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Seurakunta nousee ja vastaa yhdessä: Maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa. Tämän jälkeen lauletaan kiitosvirsi pyhälle Kolminaisuudelle ja luetaan lyhyt päivän rukous.^[6]

Sanaosa

Sanaosassa luetaan alussa kaksi raamatuntekstiä, lukukappaletta: yksi Vanhasta testamentista ja yksi Uudesta testamentista (epistola). Tämän jälkeen luetaan evankeliumi, jonka molemmin puolin voidaan laulaa Halleluja-hymni. Evankeliumi on jumalanpalveluksen keskeinen raamatunkohta ja se kuunnellaan seisten. Sitä seuraa yleensä saarna, jonka voi pitää pappi tai muu luvan saanut henkilö. Saarnan jälkeen seurakunta nousee yhdessä tunnustamaan yhteisen uskon, yleensä Apostolisen uskontunnustuksen ja joskus Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan, seurakunnasta tai jumalanpalveluksen luonteesta riippuen. Ehtoollisjumalanpalveluksessa eli messussa sanaosan päättää rukous yhteisten asioiden puolesta, ja sitä kutsutaan esirukoukseksi.^[6]

Ehtoollisosa

Ehtoollisosa alkaa uhrivirrellä sekä kolehdilla, joka kerätään virren aikana.

Uhrivirsi muistuttaa siitä uhrista, jonka Jeesus teki ristinkuolemalla sekä siitä uhrilahjasta, jonka seurakuntalaiset antavat palvelemalla lähimmäistä. Uhrivirren teemoja voivat olla esimerkiksi Jeesuksen ristinkuolema, kristittyjen yhteys, lähimmäisen rakkaus ja palveleminen. Uhrivirren aikana ehtoollisvälineet, ehtoollisviinimalja eli kalkki sekä ehtoollisleipälautanen eli pateeni siirretään alttarille tai nostetaan esiin ja ehtoollispöytä katetaan.

Uhrivirren jälkeen alkaa ehtoollisrukous, joka sisältää ehtoollisvuorolaulun, prefaation, Pyhä-hymnin, anamneesirukouksen, ehtoollisen asetussanat ja Jumalan Karitsa -hymnin.

Ehtoollinen Rääkkylän kirkossa.

Ehtoollisvuorolaulu on vuorolaulu parin ja seurakunnan välillä:

• Pappi: Herra olkoon teidän kanssanne.
• Seurakunta: Niin myös sinun henkesi kanssa.
• Pappi: Ylentäkää sydämenne.
• Seurakunta: Ylennämme sen Herran puoleen.
• Pappi: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.
• Seurakunta: Niin on oikein ja arvollista.

Prefaatio on Pyhä-hymniin johdatteleva rukous, jossa kiitetään Jumalan pelastusteoista kautta aikojen. Pyhä-hymnin (lat. Sanctus) sanat ovat on peräisin Jesajan kirjan kuudennesta luvusta. Siinä seurakunta yhdessä taivaan joukkojen kanssa ylistää Jumalan valtaa ja pyhyyttä, joka ulottuu taivaaseen asti. Anamneesirukous muistelee Jumalan pelastustekoja, jotka huipentuvat Jeesuksen ristinuhriin, johon ehtoollinen liittyy.

Ehtoollisen asetussanat on keskeisin kohta ehtoollisrukouksessa, eukaristisessa rukouksessa. Niissä toistetaan Raamatun kertomus, jossa Jeesus kiirastorstaina siunasi leivän ja viinin ja sanoi niiden olevan hänen ruumiinsa ja verensä. Jeesuksen oma kehotus viettää ehtoollista hänen muistokseen on peruste sille, että ehtoollinen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sakramentti.

Ehtoollisrukouksen jälkeen on yhteen ääneen lausuttu Herran rukous eli Isä meidän -rukous. Sen jälkeen seuraa rauhan tervehdys (Pax), jossa liturgi toivottaa Jumalan rauhaa ja seurakunta vastaa. Sen jälkeen voivat seurakuntalaiset tervehtiä toisiaan joko kädestä pitäen tai muulla tavalla ja toivottaa ”Jumalan rauhaa”. Rauhan tervehdykseen kehottaminen on perinteisesti ollut messun vietossa avustavan diakonin tehtävä.

Jumalan Karitsa -hymnin (lat. Agnus Dei) sanat ovat peräisin Raamatun kohdasta Joh. 1:29. Hymni lauletaan Kristukselle, joka on läsnä ehtoollisen viinissä ja leivässä.

Jumalan Karitsa -hymnin jälkeen pappi esittää seurakunnalle kutsun tulla alttarille ottamaan ehtoollinen vastaan. Kun pappi tai muu ehtoollisen jakaja ojentaa ehtoollisvieraalle ehtoollisleivän eli öylätin, hän sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu.” Kun hän ojentaa viinipikarin, hän sanoo: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Ehtoollisvieras voi vastata saatuaan niin leivän kuin viinin sanomalla ”Aamen”. Ehtoollisviini voidaan jakaa yhteismaljasta, erillispikareita käyttäen tai intinktiona, jolloin ehtoollisleivän reuna kastetaan viiniin. Ehtoollisen jaon päätyttyä seuraa kiitosrukous ehtoollisesta. Ehtoollinen voidaan jakaa joko siten, että ehtoollisvieraat polvistuvat alttarikaiteen ääreen tai ehtoolliskulkueena, jolloin ehtoollisvieraan tulevat kulkueena ehtoollisen jakajien luo, jolloin ehtoollisen jako-asemia voi kirkossa olla useita.^[6][7]

Päätösosa

Päätösosan aloittaa seurakunnan laulama yliestysvirsi tai vuoroylistys (Benedicamus). Tämän jälkeen pappi siunaa seurakunnan lausumalla Herran siunauksen, jonka sanat ovat peräisin Raamatun kohdasta 4. Moos. 6:24–26. Yleensä messun lopuksi lauletaan päätösvirsi tai kuullaan päätösmusiikki. Liturgi, avustava pappi tai diakoni voi sanoa tämän jälkeen lähettämissanat: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.”^[6] Koko messun nimitys tulee näiden sanojen latinankielisestä vastineesta: ”Ite, missa est.”

Erityisjumalanpalvelukset

Tavanomaisten jumalanpalvelusten lisäksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko on järjestänyt myös tietyille kohderyhmille suunnattuna erityisjumalanpalveluksia, joiden liturgia ei välttämättä noudata tavanomaista jumalanpalvelusten kirjan järjestystä. Näihin kuuluvat muun muassa Tuomasmessu, gospel-messut, sateenkaarimessut sekä pop- ja rockmessut tai metallimessu.^[8]

Muut jumalanpalvelukset

Messun ohella luterilaisessa kirkossa vietetään muitakin jumalanpalveluksia. Messun asemasta voidaan seurakunnan pääjumalanpalveluksena viettää sanajumalanpalvelusta. Arkipäivänä vietettävä messu on nimeltään Viikkomessu. Erilaiset rukoushetket, hetkipalvelukset (laudes, vesper, kompletorio) ovat liturgisia rukoushetkiä. Myös kirkolliset toimitukset, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaus ovat jumalanpalveluksia.^[1]

Suosio Suomessa

Vielä 1980-luvun puolivälissä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sunnuntaiaamujen jumalanpalveluksissa kävi noin 6 miljoonaa henkeä vuodessa. Vuoteen 2016 mennessä sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä oli pudonnut 3,2 miljoonaan kävijään. Muissa jumalanpalveluksissa kävijöitä oli 2,4 miljoonaa ihmistä vuonna 2016.^[9] Gallup Ecclesiastica 2011 -kyselyn mukaan 6 % suomalaisista kävi vähintään kerran kuukaudessa jumalanpalveluksessa, jonka lisäksi 29 % suomalaisista kävi vähintään kerran vuodessa jumalanpalveluksessa. 27 % suomalaisista kävi harvemmin kuin kerran vuodessa ja 39 % ei ollut käynyt ollenkaan jumalanpalveluksessa viime vuosina.^[10] Suosituin jumalanpalveluspäivä Suomessa on jouluaatto. Jouluaaton jumalanpalveluksen suosio on viime vuosina kuitenkin ollut laskeva. Vuonna 2007 jouluaaton jumalanpalveluksessa kävijöitä oli 411 300, vuonna 2011 puolestaan 345 000. Vuonna 2015 kävijämäärä oli 320 845.^[11]

Lähteet

1. Jumalanpalvelus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 15.11.2024.
2. Webber, R.: Worship: Protestant, s. 1288. (Teoksessa Dictionary of Christianity in America) Inter Varsity Press, 1990. ISBN 0-8308-1776-X
3. Messu eli jumalanpalvelus Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 15.11.2024.
4. Messu ja sanajumalanpalvelus kirkkokasikirja.fi. Viitattu 25.3.2021.
5. Messusävelmistö kirkkokasikirja.fi. Viitattu 26.3.2021.
6. Messu ja sanajumalanpalvelus kirkkokasikirja.fi. Viitattu 25.3.2021.
7. Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 29. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8
8. https://www.theseus.fi/handle/10024/121824
9. Yleinen seurakuntatyö – 2016 (Arkistoitu – Internet Archive) Keskushallinto – Suomen ev.lut. kirkko
10. Haastettu kirkko – Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011, s. 96–100. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-693-320-0 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
11. Kirkon nelivuotiskertomus 2012-2015 - Osallistuva luterilaisuus: Suomalaisten kirkossakäynti (Arkistoitu – Internet Archive) Kirkon tutkimuskeskus.