Luxemburgin pääministeri | |
---|---|
Bettel vuonna 2015 | |
Nimittäjä | Luxemburgin suurherttua |
Kauden pituus | ei määritelty |
Perustettu | 1. elokuuta 1848 |
Ensimmäinen | G. T. I. de la Fontaine |
Palkka | 21 400 €/kk |
Kotisivut | https://gouvernement.lu/fr/gouvernement.html |
Luxemburgin pääministeri (luxemb. Premierminister vu Lëtzebuerg, ransk. Premier ministre luxembourgeois, saks. Premierminister von Luxemburg) on Luxemburgin hallituksen päämies. Pääministeri-nimike on ollut virallinen vuodesta 1989 lähtien,[1] tosin epävirallisesti se on ollut käytössä pidempään. Vuosien 1857–1989 aikana hallituksen päämiehen virallinen nimitys oli hallituksen presidentti.[2] Ennen vuotta 1857 puhuttiin neuvoston presidentistä.
Vuonna 2023 pääministerin kuukausipalkka oli 21 400 €, minkä lisäksi tämä sai 8600 euroa kuukaudessa edustuskuluihin.[3]
Nykyisenä pääministerinä toimii Luc Frieden, joka nimitettiin virkaansa 17. marraskuuta 2023.[4]
Luxemburgin ensimmäisen perustuslain voimaantulosta vuodesta 1848 aina 1900-luvun alkuun saakka Luxemburgin politiikkaa hallitsivat sitoutumattomat poliitikot ja valtiomiehet.[5] Suurherttua osallistui aktiivisesti pääministerin valintaan ja henkilökohtaisesti nimitti heidät tehtäväänsä.
Pääministeri | Virassa | |
---|---|---|
G. T. I. de la Fontaine | 1. elokuuta 1848 – 6. joulukuuta 1848 | |
Jean-Jacques Willmar | 6. joulukuuta 1848 – 23. syyskuuta 1853 | |
Mathias Simons | 23. syyskuuta 1853 – 26. syyskuuta 1860 | |
Victor de Tornaco | 26. syyskuuta 1860 – 3. joulukuuta 1867 | |
Emmanuel Servais | 3. joulukuuta 1867 – 26. joulukuuta 1874 | |
Félix de Blochausen | 26. joulukuuta 1874 – 20. helmikuuta 1885 | |
Édouard Thilges | 20. helmikuuta 1885 – 22. syyskuuta 1888 | |
Paul Eyschen | 22. syyskuuta 1888 – 11. lokakuuta 1915 | |
Mathias Mongenast | 12. lokakuuta 1915 – 6. marraskuuta 1915 | |
Hubert Loutsch | 6. marraskuuta 1915 – 24. helmikuuta 1916 | |
Victor Thorn | 24. helmikuuta 1916 – 19. kesäkuuta 1917 | |
Léon Kauffman | 19. kesäkuuta 1917 – 28. syyskuuta 1918 |
Luxemburgin puoluejärjestelmän luominen tapahtui vuoden 1915 jälkeen pääministeri Paul Eyschenin kuoltua virassa ollessaan. Eyschenin kuolema synnytti eri liikkeiden välillä valtataistelun, joka johti puoluejärjestelmän vakinaistumiseen.[6]
Pääministeri | Puolue | Virassa | |
---|---|---|---|
Émile Reuter | Oikeistopuolue | 28. syyskuuta 1918 – 20. maaliskuuta 1925 | |
Pierre Prüm | Kansallinen itsenäisyyspuolue | 20. maaliskuuta 1925 – 16. heinäkuuta 1926 | |
Joseph Bech | Oikeistopuolue | 16. heinäkuuta 1926 – 27. joulukuuta 1936 | |
Pierre Dupong | Oikeistopuolue Kristillissosiaalinen kansanpuolue |
5. marraskuuta 1937 – 23. joulukuuta 1953 | |
Joseph Bech | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 29. joulukuuta 1953 – 29. maaliskuuta 1958 | |
Pierre Frieden | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 29. maaliskuuta 1958 – 23. helmikuuta 1959 | |
Pierre Werner | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 2. maaliskuuta 1959 – 15. kesäkuuta 1974 | |
Gaston Thorn | Demokraattinen puolue | 15. kesäkuuta 1974 – 16. heinäkuuta 1979 | |
Pierre Werner | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 16. heinäkuuta 1979 – 20. heinäkuuta 1984 | |
Jacques Santer | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 20. heinäkuuta 1984 – 26. tammikuuta 1995 | |
Jean-Claude Juncker | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 26. tammikuuta 1995 – 4. joulukuuta 2013 | |
Xavier Bettel | Demokraattinen puolue | 4. joulukuuta 2013 – 17. marraskuuta 2023 | |
Luc Frieden | Kristillissosiaalinen kansanpuolue | 17. marraskuuta 2023 – (nykyinen) |