Lyijykeltasiipi | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
Suku: | Eilema |
Laji: | complanum |
Kaksiosainen nimi | |
Eilema complanum |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Lyijkeltasiipi (Eilema complanum) on siilikkäisiin kuuluva yleinen perhoslaji.
Lyijykeltasiipi on melko pienikokoinen, harmaa perhonen. Etusiivet ovat lyijynharmaat, ja niiden etureunassa on keltainen raita, joka ulottuu tasalevyisenä siiven kärkeen asti. Siiven kärki on muodoltaan kulmikas. Takasiivet ovat kirkkaankeltaiset, ja niiden etureunassa on vaaleanharmaata varjostumaa. Lepäävällä perhosella siivet kiertyvät putkimaisesti ruumiin ympärille. Pää ja niska ovat keltaiset, kuten myös suurin osa takaruumiista. Siipiväli on 30–35 mm.[1][2]
Hyvin samannäköinen laji on harmokeltasiipi (Eilema lurideolum). Helpoimmin lajit erottaa lepoasennon perusteella.
Toukka on tummanharmaa, 23–26 mm pitkä ja sen kyljissä on oranssit täplät. Kolmessa ensimmäisessä jaokkeessa täplät ovat muita pienempiä.[3]
Lajia tavataan läntisestä Euroopasta Keski-Aasian poikki Itä-Siperiaan saakka.[4] Suomessa se on yleinen Keski-Suomen korkeudelle saakka. Aikuiset perhoset lentävät heinä-elokuussa.[5]
Lyijykeltasiipeä tavataan avoimilla ja lämpimillä paikoilla. Perhonen on yöaktiivinen ja lentää yleensä muutamia metrejä maanpinnan yläpuolelle. Molemmat sukupuolet tulevat kirkkaiden valojen luokse. Päivisin perhosia voi löytää kukilta nauttimasta mettä.[4]
Naaras munii noin 100 munaa pienissä ryhmissä ja kuolee heti saatuaan munimisen päätökseen. Toukka talvehtii ja on täysikasvuinen kesäkuun puolivälissä. Kotelo sijaitsee harmaan kotelokopan sisällä puun kaarnalla tai maassa kiven alla.[4]
Toukka syö pääasiassa jäkäliä.[4]