Lämmittäjä

Lämmittäjä on höyry- tai lämpökattilan polttoaineen syötöstä vastaava henkilö.

Höyrykattiloiden lämmittäjät työskentelevät esimerkiksi vetureissa tai laivoissa. Lämmityskattiloiden hoitajat työskentelevät rakennusten talonmiehinä, sekä tehtaiden tai voimaloiden kattiloiden hoitajina.

Siirryttäessä höyrykattiloista öljypolttoisiin kattiloihin lämmittäjän tehtävät helpottuivat oleellisesti, koska polttimien hoito on paljon helpompaa kuin halkojen heittely tai hiilen lapiointi, eikä edes teknisesti vaativampaa.

Hiili-, turve- ja maakaasukäyttöisissä voimaloissa polttoaineen käsittely tehdään tavallisesti koneellisesti ja automatisoidusti, jolloin lämmittäjän työ on pääsiassa operointia.

Höyryveturin lämmittäjä

Höyrykattilan lämmittäjän työ vaihtelee höyrykattilan tyypin mukaan. Höyryvetureissa lämmittäjälle kuuluu polttoaineen täydentämisen ohella myös kattilan ja höyrykoneiden hoito. Työ alkaa noin 10–16 tuntia ennen ajoon lähtöä, kattilasta riippuen. Aivan aluksi poistetaan tulipesästä ja nokikaapista kuonat ja tuhkat. Seuraavaksi lisätään kattilaan vettä tarpeen mukaan ja sitten tehdään viriketuli pesään. Kun viriketuli palaa kunnolla, sen päälle lisätään vähitellen kaikenlaista sekalaista palavaa ja lopulta yhä isompia halkoja.

Kun tuli pesässä palaa kunnolla, ryhdytään rasvaamaan. Vetureissa tarkastetaan laakerien öljyt ja poistetaan laakeripesistä sade- ja kondenssivesi sekä lisätään öljyä. Samoin kaikki nivelet rasvataan sekä voidekupit ja voitelukojeet täytetään öljyllä. Työhön käytetään erityistä pitkällä käyttönokalla varustettua rasvaruiskua, paitsi voitelukojeisiin öljy lisätään höyrykattilan kupeella pidettävästä öljykannusta, koska näissä käytettävä tulistaja- tai sylinteriöljy on kylmänä äärimmäisen kankeata ja siksi öljykannua pidetään sellaisessa paikassa jossa se pysyy lämpimänä.

Vetureissa hiilibunkkeri täytetään ajoa varten. Tämä voidaan tehdä joko koneellisesti tai pienimmissä vetureissa käsin sankojen avulla. Lämmittäjä, yövartija tai tallipäivystäjä lisää noin neljänkymmenen minuutin välein puuta uuniin yön aikana; toinen vaihtoehto on, että pesään tehdään niin sanottu sydäntuli eli moppa. Se on eräänlainen miilu, joka säilyttää lämmön aamuun asti.

Noin neljä tuntia ennen ajon alkua, kun oikein hoidetun kattilan venttiilit jo hiukan pihisevät ja painemittari näyttää kohtuullista lukemaa, alkaa lämmittäjän varsinainen työ. Moppa hajotetaan tai puuhiillos levitetään ja päälle aletaan lisätä kivihiiltä. Kun hiili palaa kunnolla, alkaa varsinainen ajopaineen nostaminen. Se tehdään rauhallisesti, jotta kattila ei vaurioidu.

Kun painetta on tarpeeksi ajoa varten, veturi ajetaan vesiviskurille tai vesitornille vesisäiliöiden täyttöä varten. Säiliöihin lisätään erityistä suojakemikaalia estämään kattilakiven muodostumista. Noin kymmenen minuuttia ennen varsinaista lähtöä lämmittäjä tekee niin sanotun lähtöpesän eli lapioi tulipesään mahdollisimman tarkan määrän hiiltä, joka kohottaa paineen mahdollisimman lähelle varoventtiilin aukeamisrajaa. Näin kone lähtee käyntiin tasaisesti.

Ajon aikana lämmittäjä lisää polttoainetta tulipesään ja vettä injektorilla kattilaan. Hänen tulee samalla tarkkailla vesilasia, jotta vedenkorkeus pysyy oikeana. Höyryvetureissa lämmittäjälle tehtäviin kuuluu lisäksi tähystää taaksepäin ajon aikana, hoitaa vedenottoa vesitornista tai viskurista pysähdysten aikana sekä rasvata vetonivelet määräajoin.

Kattilan apulaitteista lämmittäjä käyttää lisäksi apulietsointa, joka avataan veturin seistessä tai rullatessa, etteivät palokaasut aiheuta ns. leiskahdusta eli eräänlaista pienimittaista räjähdystä kun tulipesään tulvahtaa suuri määrä happea luukkua avattaessa. Hikiventtiilit joilla poistetaan kondenssivesi sylintereistä kuuluvat puolestaan kuljettajan hoidettaviin laitteisiin.

Jokioisten museorautatien lämmittäjä rasvaa LWR 6-veturin vetoniveliä syyskuussa 2005.

Höyrylaivan lämmittäjä

Höyrylaivassa tehdään koneen voitelut, täytetään voitelukojeet sekä rasvataan akselin tai akselien nivelet.

Laivoissa rasvaustyö ajon aikana on yleensä siirretty erillisille rasvareille. Suurissa höyrylaivoissa lämmittäjillä oli apumiehinään vaihteleva määrä hiilenlastaajia.

Lähteet

Seppo Laurell: Höyrymurtajien aika : historiikki höyrykäyttöisten valtionjäänmurtajien aikakaudesta; Helsinki, Merenkulkuhallitus, 1992
Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito