Lääkintämies

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Suomalainen lääkintämies itsenäisyyspäivän paraatissa Riihimäellä.

Lääkintämies on erikoiskoulutettu sotilas, jonka tehtävänä on vastata ryhmän, joukkueen tai komppanian lääkintähuollosta tai toimia lääkärin apuna korkeamman tason lääkintämuodostelmassa. Tähän kuuluu ensiavun antaminen haavoittuneille sotilaille, sekä haavoittuneiden kuljetusten organisointi. Muita lääkintämiehen tehtäviä on yksikön yleisen taistelukyvyn ylläpito esimerkiksi tarkkailemalla käymälöiden ja ruokailujen hygieniaa.

Taistelutilanteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norjalaiset lääkintämiehet harjoittelevat sidontaa.

Taistelutilanteessa haavoittunut pyritään saamaan suojaan suoralta vihollistulelta taistelijaparin avustuksella mikäli tämä on mahdollista. Taistelijapari aloittaa mahdollisen verenvuodon tyrehdyttämisen haavoittuneen omalla lääkintävarustuksella, johon kuuluu sekä ensiside että kiristysside, pelastuspeite, vastalääkkeenantolaite ja potilasluokittelukortti.[1]

Taistelupelastaja on ryhmän jäsen, joka on saanut muita ryhmän taistelijoita paremman lääkintäkoulutuksen ja -varustuksen. Hän kouluttaa taisteluensiapua ryhmässä. Taistelupelastajat täydentävät haavoittuneille annettua hätäensiapua sekä järjestävät haavoittuneiden evakuointia sekä täydentävät lääkintämateriaalia. Taistelupelastajien käytössä on mm. kiristys- ja ensisiteitä, nenänieluputkia, välineet paineilmarinnan purkamiseen jos taistelupelastaja on saanut koulutuksen välineiden käyttöön, venttiilisiteitä rintakehävammoihin, hypotermiapussi ja luokittelu-/hoitokortteja.[1]

Joukkueen lääkintämies perustaa hoitopaikan (HP) ja antaa välittömän henkeä ylläpitävän ensiavun paikalla ja organisoi haavoittuneen kuljetuksen eteenpäin. Taistelutilanteen ulkopuolella lääkintämies vastaa joukon yleisestä toimintakyvystä tarkkailemalla hygienian tasoa kenttäoloissa.[2] Lääkintämiehiä palvelee sodan ajan kenttälääkinnässä myös esimerkiksi ensihoitopaikoilla (EHP), ensihoitoasemilla (EHAS), ensihoitokeskuksissa (EHK)[2] ja kenttäsairaaloissa (KS).[3]

Lääkintämiehet ovat suojattuja Geneven sopimuksien nojalla, eikä Punaisen Ristin tunnusta käyttävää henkilöä tai ajoneuvoa saa vahingoittaa. Vastaavasti lääkintämies saa käyttää henkilökohtaista asettaan vain itsensä tai potilaan suojelemiseksi.[4]

Lääkintämiehet Suomen puolustusvoimissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Puolustusvoimissa lääkintämiehiksi valitaan henkilöitä, jotka käyvät varusmiehinä erityisen kenttälääkintäkurssin. Kurssilta he saavat ensiapu 1- ja 2 -todistuksen. Kurssin suoritettuaan he toimivat varuskuntien terveysasemilla ja osallistuvat potilaiden hoitamiseen yhdessä henkilökunnan kanssa. J-kaudella lääkintämiehet harjoittelevat oman ryhmänsä kanssa. Lääkintämies järjestää ryhmän, joukkueen tai komppanian lääkintähuoltoa. Lääkintämiehen palvelusaika puolustusvoimissa on 255 päivää eli yhdeksän kuukautta.[5] Taistelupelastajakoulutus ei korvaa lääkintämieskurseja. Lääkintämiehille ja lääkintäaliupseereille opetetaan myös taisteluensiavun perusteet.[6]

Sotilasambulanssi Kotkassa merivoimien vuosipäivänä 2013. Sairasajoneuvon kuljettajat saavat C1-luokan ajoneuvon kuljettajakoulutuksen sekä hälytysajokoulutuksen. Tämän lisäksi he osallistuvat lääkintämieskurssille, vaikka he eivät osallistu potilasvalvontaan kuljetuksen aikana.

Sairasajoneuvon kuljettajat saavat C1-luokan ajoneuvon kuljettajakoulutuksen sekä hälytysajokoulutuksen. Tämän lisäksi he osallistuvat lääkintämieskurssille, vaikka he eivät osallistu potilasvalvontaan kuljetuksen aikana.[6]

Nykyaikaisen kenttälääkintäjärjestelmän laatuvaatimuksena on "10-1-2" -periaate. Sen mukaan verenvuotoa tyrehdyttävä hoito on aloitettava 10 minuutin kulttua haavoittumisesta, 1 tunnin sisällä on voitava aloittaa yleislääkäritasoinen hoito ja 2 tunnin sisällä henkeä pelastava kirurginen hoito. Kymmenen minuutin vaatimus täyttyy, kun taistelijoilla on hätäensiapukoulutus ja joukossa on taistelupelastajia sekä lääkintämiehiä. Taistelupelastajakoulutusta annetaan erityisesti maavoimissa. Tunnin vaatimuksen täyttyminen edellyttää, että 150 taisteijaa kohden on vähintään yksi ensihoitoryhmä. Kahden tunnin vaatimuksen täyttyminen edellyttää, että 800 taistelijaa kohden on vähintään yksi ensihoitojoukkue. Tämän lisäksi tarvitaan 5 000 taistelijaa kohden lääkintäkomppania ja tämän leikkausryhmä sekä evakuointijoukkue.[7]

Korkea-arvoisimmat lääkintähenkilöt taistelutehtävissä ovat lääkintäaliupseereita, jotka ottavat haavoittuneet vastaan ensihoitopaikoilla ja toimittavat nämä eteenpäin kohti ensihoitoasemia, ensihoitokeskuksia[2] ja kenttäsairaaloita.[3]

Lääkintäupseerit, jotka ovat koulutukseltaan yleensä lääkäreitä, toimivat ensihoitopaikoilla, ensihoitoasemilla, ensihoitokeskuksissa[2] ja kenttäsairaaloissa.[3]

Rajavartiolaitoksen sekä joidenkin sissi- ja erikoisyksiköiden palveluksessa toimivat lääkintämiehet ja -aliupseerit saavat lisäksi koulutuksen sissilääkintään. Sissilääkintään kuuluu erilaisten potilaskätköjen käyttö ja evakuointivälineiden teko tilapäisvälineistä. [8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Sotilaan käsikirja 2019 24.9.2018. Puolustusvoimat. Viitattu 16.4.2023.
  2. ↑ a b c d Honkavaara, Pekka: Kenttälääkinnästä ja kemiallisista aseista – Valmiusryhmien kenttälääkinnästä ja srategisesta iskusta (osa 2/3) Finnanest 2/2003. Suomen Anestesiologiyhdistys. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 16.4.2023.
  3. ↑ a b c Honkavaara, Pekka: Kenttälääkinnästä ja kemiallisista aseista – Kenttälääkinnän perustietoja (osa 1/3) Finnanest. 1/2003. Suomen Anestesiologiyhdistys. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 16.4.2023.
  4. ↑ FINLEX ® - Genèven sopimus maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta 12 päivänä elokuuta 1949. www.finlex.fi. Viitattu 15.4.2023.
  5. ↑ Palvelustehtävät ja palveluspaikat - Puolustusvoimat - Intti edessä Intti.fi. Viitattu 15.4.2023.
  6. ↑ a b Heino, Tommi, Karjalainen, Jukka & Mäkitie, Ilkka: Lääkintämieskoulutus v. 2011 Sotilaslääketieteen aikakauslehti, 2011, 86. vsk, nro 1, s. 22-26.. Helsinki: Sotilaslääketieteen Keskus, Suomen Lääkintäupseeriliitto. Viitattu 16.4.2023.
  7. ↑ Jokela, Jorma: Kenttälääkintäjärjestelmä ja taistelukentän ensihoito muutoksen alla Ensihoitaja-lehti. 3/2014. SEHL Suomen Ensihoitoalan Liitto ry. Viitattu 16.4.2023.
  8. ↑ Wargh, Patrik: Lääkintälinja: Korkealaatuisen koulutuksen kautta käytännön mestariksi Hurtti-Ukko 2/2017 Kainuun prikaatin joukko-osastolehti ja aliupseerikurssijulkaisu. Puolustusvoimat, Kainuun prikaati. Arkistoitu 19.3.2019. Viitattu 16.4.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]