Maahanmuuttajakieli on nimitys kielelle, jonka käyttäjäyhteisö on maassa suhteellisen nuori ja muodostunut maahanmuuton seurauksena. Sen määrittelyyn liittyviä kriteerejä ovat myös muun muassa käyttäjäyhteisön ikä ja kielenkäyttäjien määrän kasvuvauhti; Suomessa käyttäjät ovat syntyneet tyypillisesti 1990-luvun alun jälkeen ja heidän määränsä on kasvanut suhteellisen nopeasti. Termiä maahanmuuttajakieli on käytetty Suomessa yleisemmin 1990-luvulta lähtien.[1]
Merkittäviä maahanmuuttajakieliä ovat Suomessa muun muassa arabia, persia, kurdi ja somali.[2][3] Sen sijaan maahanmuuttajakielinä ei tavallisesti pidetä käyttäjämäärältään suuria eurooppalaisia kieliä, joita on perinteisesti opetettu kouluissa vieraana kielenä, kuten englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa ja venäjää, vaikka kielen käyttäjämäärä olisikin kasvanut Suomessa viime vuosikymmeninä.[1]