Magnus Jakob Crusenstolpe | |
---|---|
Magnus Jakob Crusenstolpe |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1795 |
Kuollut | 1865 (69–70 vuotta) |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ruotsi |
Tuotannon kieli | ruotsi |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Magnus Jakob Crusenstolpe (1795−1865) oli ruotsalainen kirjailija. Hän tuli 1825 asessoriksi Svean hovioikeuteen, josta 1834 erosi suuttuneena hallitusmiesten ynseydestä. Hän ryhtyi sen jälkeen kirjailijaksi ja käsitteli lähinnä poliittisia aiheita, joskin aihepiiri ulottui myös historian ja kaunokirjallisuuden aloille. Kaikissa hänen teoksissaan oli nimittäin poliittinen tai poleeminen tendenssi, ja hänen historiallisista teoksistaan on sanottu, että ne eivät ole historiaa eivätkä romaania vaan liikkuvat niiden välimailla. Crusenstolpella kirjoitustyyli on terävä ja sujuva, mutta totuuden suhteen hän ei ollut kovin tarkka. Hänen kiihkeä luonteensa teki hänen arvostelunsa usein maltittomaksi, ja hyökkäyksissään vastustajiaan vastaan hän saattoi olla kiivas ja myrkyllinen.[1]
Crusenstolpe julkaisi runsaasti kirjoja ja lentokirjasia. Teoksessa Ideer till en förbättrad nationalrepresentation (1825) hän puolusti säätyperusteen säilyttämistä, mutta eduskunnan nelijaon poistamista. Vuosina 1830−1833 hän julkaisi hallituksen toimeksiannosta sanomalehteä Fäderneslandet, mutta sen lakkauttaminen vei hänet vastakkaiseen leiriin, ja teoksessaan Skildringar ur det inre af dagens historia (1834) hän kuvaili hovipuoluetta synkein värein. Sitten seurasivat 1720, 1772, 1809 (1836), historiallisia asiakirjoja ja kuvauksia sisältävä Portefeuille (1837−1845), Ställningar och förhållanden (1838−1851) ynnä muuta. Eräs lause viimemainitussa julkaisussa tuotti hänelle 1838 syytteen majesteetinrikoksesta ja kolmen vuoden vankeustuomion Vaxholmin linnassa. Tuomio aiheutti Tukholmassa verisiä mellakoita. Hänen myöhemmistä teoksistaan mainittava on esimerkiksi historiallinen romaani Morianen, eller Holstein-Gottorpiska huset i Sverige (1840−1844), Carl Johan och svenskarne (1845−1846) sekä Huset Tessin under enväldet och frihetstiden (1847−1850).[1]