Magnus Vaasa

Magnus
Itä-Götanmaan herttua
Muotokuva nuoresta miehestä, joka katsoo vakavana katsojaan päin. Miehellä on lyhyet ja ohimoilta vetäytyneet punaiset hiukset, ohuet ja vaaleat pulisongit ja suuret, ruskeat silmät. Hänellä on päällään harteikas musta takki, jossa on valkoinen röyhelökaulus ja helminapit, ja yksinkertainen kaulaketju.
Magnus Vaasa arviolta vuonna 1580.
Syntynyt 25. heinäkuuta 1542
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 20. kesäkuuta 1595 (52 vuotta)
Linköping, Ruotsi
Hautapaikka Vadstenan luostarikirkko
Puoliso naimaton
Lapset Virginia
Lucretia
Helena
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti Margareeta Leijonhufvud
Magnus Vaasan vaakuna Vadstenassa.

Magnus Vaasa (25. heinäkuuta 1542 Tukholman linna – 20. kesäkuuta 1595 Kungsbron kartano, Linköping), Itä-Götanmaan ja Dalslandin herttua, oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ja hänen toisen vaimonsa, kuningatar Margareeta Leijonhufvudin neljäs lapsi. Hänen velipuolensa Eerik sekä veljensä Juhana ja Kaarle nousivat kukin aikanaan kuninkaiksi.

Magnusin tiedetään suunnitelleen avioituvan Katariina Jagellonican vanhemman sisaren Annan kanssa, mutta loppujen lopuksi hän pysyi koko elämänsä naimattomana. Hän sai kuitenkin tiettävästi kolme aviotonta tytärtä.

Eerikin ja Juhanan riitauduttua pahasti Magnusin mielenterveys alkoi horjua. Hän oli tuohon aikaan noin 20–21-vuotias. Sairaus eteni niin pitkälle, että lopulta Magnus tuli kykenemättömäksi hoitamaan läänityksiään ja muutti asumaan Vadstenan luostariin. Häntä hoidettiin luostarissa loppuikänsä, joskin viimeisinä vuosinaan hän oleili omistamassaan Kungsbron kartanossa. Magnus kuoli 52-vuotiaana Kungsbrossa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnus syntyi 25. heinäkuuta 1542 Tukholman linnassa.[1] Vanhoista asiakirjoista on käynyt ilmi, että Kustaa Vaasa välitti paljon kaikkien lastensa hyvinvoinnista, ja saattoi antaa tarkkojakin ohjeita heidän hoidostaan. Hän myös halusi kaikille pojille parhaan mahdollisen koulutuksen ja kasvatuksen. Eerik ja Juhana saivat jollain tapaa erilaisen koulutuksen kuin Magnus, koska siinä painotettiin tulevaa hallitsijuutta, mutta ainakin he oppivat latinaa, saksaa ja ranskaa, historiaa, klassista roomalaista kirjallisuutta, Lutherin katekismusta, puhetaitoa sekä filosofiaa. Oppituntien välillä he harjoittelivat miekkailua, jousiammuntaa ja pallopelejä.[2]

Magnus tunnettiin kansanomaisena ja anteliaana ihmisenä. Hän oli kaikista Kustaa Vaasan pojista pisin ja häntä pidettiin komeana. Ainakin vuodelta 1558 on todisteita siitä, että Magnus olisi ottanut isänsä puolesta vastaan joitain rahalähetyksiä. 1560-luvun alussa hän asui jo Vadstenan linnassa. Hänen tiedetään olleen kiinnostunut pallopeleistä ja metsästyksestä sekä musiikista ja kirjoista. Hän piti linnassa myös juhlia.[1][3]

Magnus sai isältään testamenttina koko Taalainmaan sekä osia Itä-Götanmaasta, Smålandista, Länsi-Götanmaasta ja Närkestä herttuakunnakseen. Arvonimeltään hänestä tuli kuitenkin Itä-Götanmaan herttua. Jo ennen Kustaa Vaasan kuolemaa Magnus oli kerännyt veroa Itä-Götanmaalta. Vuonna 1560 hänen hoviinsa tiedetään kuuluneen noin 90 henkeä, ja vuonna 1561 Vadstenan linnan henkilökuntaan kuului 200 henkeä. Keväällä 1561 Eerik rajoitti huomattavasti sekä Juhanan että Magnusin vapauksia hallita läänityksiään.[1]

Avioliittosuunnitelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1561 Magnusin ollessa 19-vuotias Eerik lähti Englantiin kosimaan kuningatar Elisabet I:ä. Mukana matkalla olivat muiden velipuolten ohessa myös Magnus.[4] Elisabet torjui Eerikin. Pian Eerikin kosiomatkan jälkeen Magnusin isoveli Juhana alkoi itse tavoitella Puolan kuninkaan sisarta Katariina Jagellonicaa. Koska kuningas halusi naittaa ensin Katariinan vanhemman siskon Annan, Juhana lupasi kuninkaalle, että Magnus menisi Annan kanssa naimisiin. Ei tiedetä varmasti, mitä Magnus ajatteli suunnitelmasta. Tuohon aikaan hän asui Vadstenan linnassa rakastajattarensa Valborg Eriksdotterin ja aviottomien tyttäriensä kanssa. Kesällä 1562 Magnus ei jostain syystä saapunutkaan Juhanan perässä Puolaan, eivätkä avioliittosuunnitelmat Annan kanssa toteutuneet.[3]

Eräs toinen puolisoehdokas Magnusille oli Maria Stuart, jota Eerik oli jossain vaiheessa myös kosiskellut. Hänelle lähetettiin myös Magnusin muotokuva. Pidemmälle avioliittoneuvottelut etenivät Mecklenburgin herttuan sisaren Annan kanssa. Magnus jäi kuitenkin lopulta naimattomaksi.[1]

Sairastuminen ja loppuelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedetään, että Magnusilla oli aina hyvät suhteet velipuoleensa Eerikiin.[3] Kesäkuussa 1562 Tukholman valtiopäivät tuomitsi Eerikin johdolla Juhanan kuolemaan. Saman vuoden joulukuussa Juhana palasi vastanaineen morsiamensa kanssa Ruotsiin, jossa heidät molemmat lopulta vangittiin. Aihe oli pinnalla koko perheessä, ja muut sisarukset olivat vahvasti eri mieltä Eerikin kanssa. Magnus otti koko tilanteen hyvin raskaasti ja alkoi kokea surumielisyyttä ja ahdistusta. Tiedetään, että Eerik lähetti henkilääkärinsä hoitamaan Magnusia. Magnus oli saanut ensimmäisen kerran mielialaansa varten lääkkeitä jo vuonna 1561. Kaikki muutkin sisarukset kohtelivat veljeään myötätuntoisesti.[1][5]

Magnusin kunto vaihteli muutaman vuoden aikana niin, että toisinaan hän voi paremmin ja matkusteli esimerkiksi sisarustensa luokse. Toisinaan hän voi huonosti, ja tiedetään, että sairaus sai hänet ajoittain käyttäytymään väkivaltaisesti. Magnusin vointi heikkeni lopulta niin paljon, että hän ei pystynyt enää hallitsemaan läänityksiään. Vuonna 1566 Eerikin tiedetään ohjeistaneen lääkäreitä, että veljeä pitäisi hoitaa niin, ettei hän pääsisi vahingoittamaan itseään. Samana vuonna Eerik otti haltuunsa Magnusin läänitykset ja lähetti hänet asumaan Vadstenan luostariin, jossa hänestä pystyttäisiin huolehtimaan. Luostarissa asui ainakin joitain nunnia, ja paikalla oli aina useampia vartijoita Magnusia varten. Magnus asui jossain erillisessä rakennuksessa, ja hänellä oli myös pääsy puutarhaan.[1][6]

Kun Magnus muutti luostariin, Valborg-rakastajatar muutti pois Vadstenan linnasta ja meni naimisiin.[6] Tiedetään, että vuonna 1567 Magnus kuljetettiin Nyköpingiin turvaan, kun Tanskan armeija tuli Ruotsiin sotaretkelle. Samana vuonna myös Juhana vapautui vankeudesta. Magnus jäi kuitenkin pysyvästi sairaaksi. Ainakin ajoittain Magnus ei ymmärtänyt, että Juhanasta oli tullut kuningas. Vuonna 1572 Juhana ja Kaarle jättivät Magnusin erään perinnönjaon ulkopuolelle sillä perusteella, että hänen mielensä ja järkensä olivat edelleen niin järkkyneet.[1]

Viimeisinä vuosinaan Magnus asui Linköpingin ulkopuolella sijaitsevassa Kungsbron kartanossa. 1580-luvun loppupuolella hänen hoviinsa kuului 35–40 henkeä. Magnus kuoli 20. kesäkuuta 1595 Kungsbron kartanossa ollessaan 52-vuotias, ja hänet haudattiin Vadstenan luostarikirkkoon.[1] Tiedetään, että kuningasperhe halusi pitää Magnusille arvokkaat hautajaiset.[7]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnus pysyi koko ikänsä naimattomana ja sai tiettävästi yhteensä kolme aviotonta lasta. Valborg Eriksdotterin kanssa Magnus sai kaksi tytärtä, joista molemmat muuttivat jossain vaiheessa asumaan Tukholman linnaan Eerikin hoviin[8]. Eerik oli kuninkaana vuosina 1560–1568. Toisen rakastajattarensa Anna von Haubitzin kanssa hän sai yhden tyttären.[6] Niin Annasta kuin tyttärestäkään ei tiedetä paljoa.[1]

Sukunimen Gyllenhielm tyttäret saivat vuonna 1577 kuningas Juhanan määräyksestä. Saman sukunimen saivat muutkin Vaasa-suvun aviottomat lapset eli yhteensä kahdeksan lasta. Magnusin tytärten tiedetään saaneen hyvä kasvatus, ja he menivät naimisiin aatelismiesten kanssa.[8]

Lapset Valborg Eriksdotterin kanssa:

  1. Virginia Magnusdotter (k. lapsena[6])
  2. Lucretia Magnusdotter Gyllenhielm (1562–1624[9]), puoliso Christoffer von Warnstedt[6]

Lapset Anna von Haubitzin kanssa:

  1. Helena Magnusdotter Gyllenhielm, puoliso Wollmar Yxkull[6]

Kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnusin kohtalo on innoittanut kansantarinoitsijoita ja taiteilijoita. Erään tarinan mukaan Magnus olisi hypännyt merenneidon lumoamana Vadstenan linnan ikkunasta alas, mutta pudonnut vahingoittumattomana vallihautaan. Keskiajalta tunnetaan myös lauluja ja balladeja, jotka kertovat herttua Magnusista ja eri taruolennoista, kuten merenneidosta, meripeikosta ja keijuista. Vuonna 1865 Ivar Hallström sävelsi romanttisen operetin nimeltään Hertig Magnus och sjöjungfrun (suom. Herttua Magnus ja merenneito), jonka ensiesitys oli kahta vuotta myöhemmin.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Lager-Kromnow, Birgitta: Magnus Svenskt biografiskt lexikon. 1982–1984. Riksarkivet. Viitattu 15.1.2025. (ruotsiksi)
  2. ↑ Lindqvist 2016, s. 125–131.
  3. ↑ a b c Lindqvist 2016, s. 202–203.
  4. ↑ Lindqvist 2016, s. 196.
  5. ↑ Lindqvist 2016, s. 211.
  6. ↑ a b c d e f Lindqvist 2016, s. 229.
  7. ↑ Lindqvist 2016, s. 303.
  8. ↑ a b Lindqvist 2016, s. 195.
  9. ↑ Magnus Vasa (Gustavsson) Historiska-personer.nu. Arkistoitu 19.5.2011. Viitattu 20.11.2010. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]