Gebhard valmistui kotitalousopettajaksiRuotsissa vuonna 1919 ja työskenteli sen jälkeen opettajana Orimattilan kotitalousopistossa. Vuodet 1923–1943 hän työskenteli Pienviljelijäin Keskusliitonkonsulenttina. Hän oli Työtehoseuran johtokunnan jäsenenä vuodesta 1937 ja siirtyikin johtamaan sen tutkimus-, koulutus- ja valistustoimintaa vuonna 1943. Tässä tehtävässä hän toimi aina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1964 asti.
Astiankuivauskaapin idean Gebhard sai Ruotsissa opiskellessaan. Siellä aiemmin tiskauksen yhteydessä astiat nostettiin pöydällä olevaan puiseen telineeseen ja sieltä edelleen kuivattiin ja nostettiin kaappiin. Gebhardin innovaatio oli kuivausritilöiden ja ovien asentaminen kaappiin. Tämä säästi huomattavasti perheenäitien työtä ja aikaa kun yksi turha työvaihe poistettiin. Astiankuivauskaappien teollisen valmistuksen aloitti Enso-Gutzeit Oy vuonna 1948. Vuonna 1954 kaapeissa alettiin käyttää muovipäällysteisiä teräslankahyllyjä.lähde?
Gebhard paneutui työssään erityisesti kotitalouksissa työskentelevien kotiäitien työn rationalisointiin, mutta koneiden kehittämisen lisäksi hän pyrki asenneilmapiirin muokkaamiseen kodeissa. Gebhard korosti työssään aina inhimillisyyttä ja erityisesti asioiden oikeaan arvojärjestykseen panemista.
Sysiharju, Anna-Liisa: ”Gebhard, Maiju (1896–1986)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 195–196. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4Teoksen verkkoversio.