Maissilapset (novelli)

Maissilapset
Children of the Corn
Novellin minipokkarijulkaisun kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Stephen King
Kieli	englanti
Genre	kauhu
Julkaistu	Penthouse (1977) Yön äänet (Night Shift, 1978)
Sivumäärä	16
Suomennos
Suomentaja	Reijo Kalvas
Kustantaja	Book Studio
Julkaistu	Yön äänet (1989)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Maissilapset (engl. Children of the Corn) on yhdysvaltalaisen kirjailija Stephen Kingin kauhunovelli, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1977 Penthouse -lehdessä, jonka jälkeen se julkaistiin seuraavana vuonna Kingin ensimmäisessä novellikokoelmassa Yön äänet (Night Shift). Reijo Kalvaksen suomennos julkaistiin vuonna 1995 erillisenä minipokkarina.^[1]

Novellin pohjalta ilmestyi vuonna 1984 Fritz Kierschin ohjaama samanniminen elokuvasovitus, joka on saanut useita jatko-osia ja uudelleenfilmatisointeja.^[2][3]

Juoni

Burt ja Vicky, riitelevä pariskunta, ajaa Bostonista Kaliforniaan lomalle ja vierailemaan Vickyn veljen luona. Ajaessaan Nebraskan maaseudun halki riitaisissa tunnelmissa he ajavat vahingossa nuoren pojan yli, jonka tilaa tutkiessa he huomaavat pojan kurkun olleen valmiiksi silvottu auki. Pojan mukana olleesta matkalaukusta he löytävät kierretyistä maissinkuorista tehdyn krusifiksin. He sopivat ilmoittavansa tapauksesta poliisille, laittaen pojan ruumiin auton tavaratilaan ja he ajavat lähimpään kaupunkiin – pieneen, eristyneeseen paikkakuntaan nimeltä Gatlin – hakemaan apua.

Kun he lopulta saapuvat tähän laajojen maissipeltojen ympäröimään Gatliniin, he näkevät sen olevan täysin autio, sillä he eivät näe autoja tai ihmisiä missään. Ajettuaan huoltoaseman ohi ja käytyään ruokalassa, he huomaavat, että monet asiat (kuten polttoaineen hinnat, ruokalistan hinnat ja kalenteripäivät) ovat jääneet ajasta pahasti jälkeen, aivan kuin viitaten kaupungin olleen pitkäänkin autiona. Tilanteesta hermostunut Vicky haluaisi lähteä pois Gatlinista, mutta peräänantamaton Burt päättää tutustua läheiseen kirkkoon, jonka hän muistaa nähneensä tulomatkalla. Pariskunta alkaa riitelemään tavalliseen tapaan ja Burt ottaa auton avaimet ja etenee kirkon sisälle, joka toisin kuin muualla kaupungissa, näyttää vielä jotain elonmerkkejä.

Sisältä hän löytää rivoja kirjoituksia ja pyhäinhäväistyksiä muistuttavia taideteoksia kirkon seinillä sekä kirkon urut auki revittyinä ja täytettyinä maissinkuorilla. Burt löytää alttarilta Raamatun (josta on leikattu pois useita sivuja Uudesta testamentista) sekä rippikirjan, jossa luetellaan eri ihmisten syntymät ja kuolemat. Hän huomaa, että kaikki kirjassa olevat nimet on muunnettu nykyaikaisista vanhollisiksi ja että kaikki kuolleiksi luetut ovat merkattu kuolleiksi vain 19-vuotiaina. Burt alkaa lopulta hahmottaa, että 12 vuotta sitten Gatlinin lapset tappoivat kaupungin kaikki aikuiset ja että heidän yhteisönsä jäsenet saisivat elää korkeintaan 19-vuotiaiksi.

Kuultuaan heidän autonsa äänitorven tööttäyksen Burt rientää kirkosta löytääkseen auton amissi-tyylisiin vaatteisiin pukeutuneiden ja maataloustyökaluilla aseistautuneiden lasten ja teini-ikäisten joukon, heidän tuhotessa heidän autonsa ja raahaten kauhistuneen Vickyn ulos sieltä. Burt yrittää tehdä asialle jotain, mutta joutuu punatukkaisen teinipojan puukottamaksi, jonka Burt tappaa tämän omalla veitsellään. Burt tajuaa, että Vicky on ehditty tällä välin viedä pois ja loput paikalle jääneet lapset alkavat jahtaamaan Burtia. Burt kuitenkin pääsee heiltä pakoon piiloutumalla maissipellolle. Siellä piileskellessä hän huomaa, että maissipellolla ei ole yhtääkään eläimiä tai rikkaruohoja ja että jokainen maissin varsi on virheetön.

Auringon laskiessa Burt eksyy maissipellolle ja vaeltelee ympäriinsä, kunnes hän löytää ympyrän tyhjää maata keskellä viljapeltoa ja sieltä Vickyn ruumiin. Hänet on sidottu piikkilangalla ristiin aivan kuin variksenpelättimeksi ja hänen silmänsä on revitty irti ja suu täytetty maissinkuorilla. Hän näkee myös Gatlinin papin ja poliisipäällikön ristiinnaulitut luurangot. Kun Burt kääntyy pakoon, hän huomaa, että jokainen rivi maissipellolla on sulkeutunut ja muodostanut muurin, joka estää häntä pakenemasta. Hän tajuaa, että jokin on tulossa hänen peräänsä, mutta ennen kuin hän ehtii tehdä mitään, jokin jättimäinen, punasilmäinen hirviö ilmestyy esiin maissipellolta ja tappaa hänet.

Seuraavana päivänä Gatlinin lapset kokoontuvat piiriin, jossa Isaac, heidän 9-vuotias kultistijohtajansa, kertoo heille, että "Hän Joka Kävelee Sarkojen Takana" on tyytymätön uhrilahjaansa, koska lapset eivät onnistuneet tappamaan itse Burtia. Sama tapahtui "sinisen miehen" ja "väärän saarnaajan" kanssa monta vuotta sitten. Isaac kertoo, että "Hän Joka Kävelee Sarkojen Takana" rankaisee tästä hyvästä alentamalla "suosion ikää" 18:aan. Hän myös käskee lapsia "olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään". Sinä yönä Malakia (joka aiemmin surmasi "vääränä profeettana" yhteisöstä karkotetun pojan leikkaamalla kurkun auki) ja kaikki muut 18-vuotiaat kävelevät maissipellolle uhratakseen itsensä "Hänelle, Joka Kävelee Sarkojen Takana". Ruth, tyttö, joka on raskaana Malakiaan lapsesta, jättää hänelle jäähyväiset salaa vihaten maissipelloilla elävää olentoa ja haaveillen pellon sytyttämisestä, mutta kuitenkin uskoen sen voivan nähdä kaiken, myös "ihmissydämissä olevat salaisuudet". Gatlinia ympäröivä maissi on tyytyväinen.

Lähteet

1. Maissilapset kirjasampo.fi. Viitattu 25.6.2023.
2. Bradley, Laura: The Ridiculous 'Children of the Corn' Remake Is a Mostly Rotten Mess The Daily Beast. 3.3.2023. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
3. Stephen King -klassikko on tehty uusiksi – Tältä näyttää uuden Maissilapset-elokuvan ensimmäinen traileri Muropaketti. 14.2.2023. Viitattu 25.6.2023.

Stephen Kingin teokset

Romaanit	Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023)
Musta torni -sarja	Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012)
Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat	Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020)
Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut	Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996)
Suomentamattomat teokset	The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015) - You Like It Darker (2024)
Tulevat julkaisut	-
Asiateokset	Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013)
E-kirjat	Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa)
Käsikirjoitukset elokuviin	Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa)
Käsikirjoitukset televisioon	Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA)
Sarjakuvateokset	Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013)
Muita artikkeleita	Joe Hill

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.