Maitotonkka
Maitotonkka eli pystö on kannellinen astia, jota käytettiin maidon kuljetukseen esimerkiksi maitokärryillä maitolaiturille ja siitä edelleen meijeriin. Tonkat olivat yleisemmin terästä tai alumiinisia. Maitotonkan murteellisia nimityksiä ovat myös hinkki, pääläri ja pänikkä.
Nykyään vanhoja maitotonkkia käytetään koriste-esineinä ja meijeriin kelpaamattoman maidon säilytyksessä vasikoille. Maitoteollisuuden nykyisin käyttämät tonkat ovat ruostumatonta terästä ja niitä tehdään useita eri kokoja.[1]
-
Maidon jäähdytystä Tuomarinkylän kartanon navetassa Helsingissä 1967. -
Maitotonkkia nostetaan maitoauton lavalle Läyliäisissä Lopella 1957. -
Maitotonkkia lastataan maitoautoon Osuuskauppaa Mäki-Matin uuden meijerin lastauslaiturilla Jyväskylässä 1958. -
Töölön tavara-asema, Helsingin kaupungin maitolaituri 1948.
.jpg)
.jpg)
Maitotonkat jäivät maidon keräilyssä käytöstä, kun maitoautot vaihtuivat lavallisista kuorma-autoista säiliöautoiksi ja maito maatiloilla alettiin jäähdyttää ja varastoida tilasäiliöissä. Tiloilla, joilla lypsy vielä kesällä tehtiin laitumella, tonkkia saatettiin käyttää maidon kuljetuksessa laitumelta tilasäiliöön tämän jälkeenkin. Muuta käyttöä vanhoilla pystöillä on edelleen suurina elintarvikeastioina esimerkiksi juomavedelle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maitotonkka peda.net. 19.5.2008. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 13.2.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maitotonkat Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maitotonkat Suomessa Wikimedia Commonsissa
- Carlander-Reuterfelt, Gunilla: ”Maitotonkan historia. Meijeriastioiden ja erityisesti maitotonkkien valmistuksesta Kellokoskella”. Julkaisussa: Laari 2012. Suomen maatalousmuseo Saran vuosikirja, s. 40–60. [Loimaa]: Suomen maatalousmuseo Sarka, 2013. ISSN 1796-3990.