Malikaapuyökkönen
| Malikaapuyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Aitoyökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Kaapuyökköset Cuculliinae |
| Suku: | Kaapuyökköset Cucullia |
| Laji: | absinthii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cucullia absinthii |
|
| Katso myös | |
Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) on kaapuyökkösiin lukeutuva, melko kookas, harmaankirjava yöperhoslaji. Se on yleistynyt Suomessa huomattavasti 2000-luvun aikana.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malikaapuyökkönen kuuluu kookkaisiin, harmaisiin kaapuyökkösiin, mutta on selvästi kirjavampi kuin useimmat lähilajit. Etusiivet ovat vaaleanharmaat, hieman ruskeakehnäiset ja pituuteensa nähden hyvin kapeat. Munuais- ja rengastäplän alueella on selkeitä mustia pisteitä minkä lisäksi voimakkaasti tumman kehnän varjostamat sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat selkeinä. Myös siiven ulkoreunassa on selkeä mustien pisteiden rivi. Takasiivet ovat vaaleat, reunoistaan tummemmat. Siipiväli 41–45 mm.[1][2][3][4][5]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malikaapuyökkösen levinneisyys Euroopan keskiosista Keski-Aasian poikki Kiinan keskiosiin ja Baikalille.[3] Suomessa se on vanhastaan ollut lounaisrannikon ja -saariston hyvin harvinainen erikoisuus[5], mutta 2000-luvun aikana laji on laajentanut elinpiiriään likimain koko Pori-Imatra-linjan eteläpuolelle ja satunnaishavaintoja on tätäkin pohjoisempaa. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuulle.[4][6]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin elinpaikkoja ovat avoimet, hiekkapohjaiset ympäristöt ja perhosen esiintyminen on paikoittaista. Perhoset lentävät yöllä, käyvät luultavasti kukilla, ja tulevat jossain määrin myös valolle. Aikuisia perhosia tavataan vain harvoin ja yksitellen, mutta toukkia voi löytyä ravintokasvien kukinnoista suuriakin määriä. Toukkien etsintää hankaloittaa toukan ulkonäkö joka maastouttaa sen kukintoon tavattoman hyvin. Kotelo talvehtii maaperässä kotelokopan suojaamana.[5][4][3]
Laji on Norjassa luokiteltu uhanalaiseksi.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka toukka syökin myös malia (Artemisia absinthum), pääasiallinen ravintokasvi on pujo (Artemisia vulgaris) .[4][3][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b c d Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9 s. 512
- ↑ a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3 s. 160
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)