Mansikkakirjosiipi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Paksupäät Hesperiidae |
Alaheimo: | Kirjosiivet Pyrginae |
Suku: | Pyrgus |
Laji: | malvae |
Kaksiosainen nimi | |
Pyrgus malvae |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Mansikkakirjosiipi Wikispeciesissä |
Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) on paksupääperhosten heimoon kuuluva perhoslaji ja sukunsa yleisin edustaja Suomessa.
Mansikkakirjosiipi on sukunsa pienin laji. Sen siipien kärkiväli on 20–24 mm, mutta muutoin sen erottaminen muista Pyrgus-suvun lajista on vaikeaa. Siipien yläpinnoilla on tumman mustanruskealla pohjalla hyvin selkeärajaisia, puhtaanvalkoisia, melko suorakulmaisia täpliä. Täplien määrä vaihtelee yksilöittäin, mutta etusiiven ulkoreunassa on täplärivi ja takasiiven yläpinnalla on aina täpliä. Siipien alapinnat ovat vaaleanruskeat, usein vihreän tai keltaisen kehnäiset, valkotäpläiset ja siipisuonet vain hieman pohjaväriä vaaleammat. Takasiiven alapinnan keskiosassa siiven poikki kulkeva valkoinen vyö on keskeltä katkennut. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdilla tummat.[2][3][4][5][6]
Satunnaisesti esiintyy värimuoto f. taras, jolla valkoiset täplät ovat yhtyneet siiven pituussuuntaisiksi juoviksi.[7]
Lajin levinneisyys ulottuu Espanjasta ja Englannista Euroopan ja Pohjois-Aasian poikki Japaniin,[3] ja se onkin sukunsa laajimmin levinneistä lajeja[8]. Mansikkakirjosiipiä tavataan Suomessa suunnilleen Oulu–Ilomantsi-linjan eteläpuolella, mutta aikaisemmin levinneisyys on ulottunut pohjoisemmaksi. Mansikkakirjosiipi lentää melko varhain touko-kesäkuussa, aikaisemmin kuin läheiset sukulaisensa, mikä on tärkeä lajinmääritystuntomerkki.[9] Etelämpänä Euroopassa sillä on toinen sukupolvi heinäkuussa, mutta Pohjois-Euroopassa sellaista ei kehity ainakaan yleensä. Suomessa muutamien heinäkuun loppupuolen havaintojen on tulkittu olevan toista sukupolvea.[7][3]
Mansikkakirjosiipi suosii paahdeympäristöjä. Sen elinympäristöjä ovat aurinkoiset ja matalakasvustoiset paikat niin metsänreunoilla ja niityillä kuin soilla ja puuttomilla saarillakin. Perhosia tavataan usein yksitellen tai pienelle alueelle kokoontuneina ryhminä. Mansikkakirjosiipi on nopea lentäjä, ja sitä on vaikea havaita muutoin kuin sen laskeuduttua kukille ruokailemaan tai lehdelle lepäämään, jolloin se pitää siivet ruumiin sivuille levitettyinä. Häirittynä kirjosiipi lähtee herkästi lentoon, ja lentävän yksilön seuraaminen on vaikeaa. Perhoset lentävät aina lähellä maanpintaa ja myös pariutuminen tapahtuu siellä.[3][7]
Naaras munii yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille, ja toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Toukat tekevät aluksi erittämästään silkistä suojakotelon ja myöhemmin sitovat koko lehden suojakseen. Toukan kasvu on hidasta ja kestää noin kaksi kuukautta. Laji talvehtii kotelona, joten aikuiset yksilöt pääsevät lentoon jo loppukeväällä.[3][10]
Malvoihin viittaavasta tieteellisestä lajinimestä huolimatta malvat eivät kuulu mansikkakirjosiiven ravintokasveihin.[9][3]
Toukka syö ruusukasvien, etenkin ahomansikan (Fragaria vesca) ja rätvänän (Potentilla erecta), mutta myös vadelman (Rubus idaeus), ketohanhikin (Potentilla anserina), kurjenjalan (Comarum palustre), mesiangervon (Filipendula ulmaria) ja poimulehtien (Alchemilla) lehtiä.[7][3]