Mansplaining (koostesana sanoista engl. man, ”mies” ja explaining, ”selittäminen”), joka suomennetaan usein muotoon miesselittäminen tai mansplainaus[1][2][3], on ilmiö, jossa henkilö kommentoi tai selittää jotakin alentuvaan, yksinkertaistavaan ja yli-itsevarmaan sävyyn, olettaen tietävänsä enemmän kuin henkilö, jolle puhuu.[4] Tyypillisesti sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kuuntelija tietää asiasta enemmän kuin selittäjä. Miesselittäminen voi tarkoittaa esimerkiksi pyytämättä annettuja neuvoja, päälle puhumista ja puhujan keskeyttämistä, ”itse asiassa” -tyyppisiä, aihetta yliyksinkertaistavia huomautuksia, sekä monenlaisia muita toisen henkilön argumenttien väheksymisen tapoja. Koska puhujan keskeyttävää, päällekäyvää selittämistä tapahtuu useimmiten miesten toimesta,[5] ja naiset tulevat miehiä useammin puhuessaan keskeytetyksi (sekä miesten että naisten toimesta)[6], feministisissä yhteyksissä ilmiö ymmärretään vallankäytön muodoksi.[7]
Sana mansplaining valittiin vuonna 2010 the New York Timesin Vuoden sanaksi.[8] American Dialect Society puolestaan nosti sanan ”kaikista luovimmaksi uudeksi sanaksi” vuonna 2012, ja OxfordDictionaries.com lisäsi sen sanakirjaansa vuonna 2014.[9]
Termin alkuperä liitetään usein kirjailija Rebecca Solnitin kolumniin Miehet selittävät minulle asioita vuodelta 2008 (suom. Pauliina Vanhatalo, 2019). Solnit ei kuitenkaan itse käyttänyt termiä kolumnissa kertaakaan, vaan termin keksi nimettömäksi jäänyt LiveJournalin käyttäjä. Kulttimaineeseen nousseessa kolumnissaan Solnit kertoo olleensa juhlissa, joissa hän kertoi juhlien isännälle julkaisseensa hiljattain kirjan 1800-luvun valokuvaaja Eadweard Muybridgesta. Mies keskeytti kertomuksen kysymällä, oliko Solnit kuullut ”hyvin merkittävästä” samana vuonna ilmestyneestä julkaisusta, joka käsitteli samaa valokuvaajaa. Vaikka hän ei ollut itse lukenut kirjaa, hän ehti selittää Solnitille puutteellisia, The New York Times-lehden kirja-arvosteluun pohjaavia tietojaan tämän itse kirjoittamasta kirjasta pitkään, ennen kuin usean toiston jälkeen lopulta uskoi, että Solnit oli teoksen kirjoittaja.[10][4] Kolumni nosti esiin tilanteen, jonka eri variaatioita useat naiset kohtaavat arjessaan: naisia pidetään monesti oletusarvoisesti miehiä tietämättömämpinä, ja he saattavat tulla kohdelluksi tietämättömämpinä myös silloin, kun ovat aiheen asiantuntijoita.[11]
Solnit argumentoi kolumnissaan, että alentuva selittäminen on osa laajalle levinnyttä ilmiötä, joka ”saa naiset jättämään puheenvuoronsa käyttämättä ja heidän puheenvuoronsa tulemaan ohitetuiksi --. Se lisää naisten epävarmuutta ja itsensä rajoittamista samalla, kun se lisää miesten epätodenmukaista yli-itsevarmuutta”[12] Hän osoittaa myös, että vaikka arkipäivän miesselittäminen voi vaikuttaa harmittomalta, naisten äänen vaientaminen laajassa mittakaavassa edustaa vallankäyttöä, joka vaikuttaa yhteiskuntaan ja sen tasa-arvoisuuteen.[13]
On tutkittu, että naiset pääsevät puhumaan alle 75 % ajasta päätöksentekoa koskevissa keskusteluissa verrattuna miehiin[14], ja useat suomalaistutkimukset osoittavat naisten kohtaavan vähättelyä sukupuolensa vuoksi myös työpaikoilla [15][16].
Vuonna 2018 Ilja Rautsi julkaisi miesselittämisestä kertovan lyhytelokuvan Helsinki Mansplaining Massacre. Hän kokosi siihen aidoista tilanteista koostettuja selittämisen esimerkkejä, ja kuvailee selittäjää kauhuelokuvien hirviönä: ”Ei auta, että yrität paeta sitä, logiikka ja vastaväitteet eivät auta”.[17] Lyhytelokuva on Saanut Suomen elokuvasäätiön, Avekin ja Ylen Yhden Yön juttu -käsikirjoitusapurahan ja tuotantotukea. Se oli vuoden 2019 Jussi-gaalan palkintoehdokkaana parhaaksi lyhytelokuvaksi[18], ja voitti Etelä-Korean lyhytelokuvakilpailun pääpalkinnon.[17]
Saara Särmä käsikirjoitti yhdessä Ulla Heikkilän kanssa lyhytelokuvan kuuluisaksi nousseesta tapauksesta, jossa huippufyysikkonainen istui miesten keskellä paneelissa ja sai ensimmäisen puheenvuoronsa vasta noin tunnin jälkeen, ja sen jälkeen tapahtuman moderaattori toistuvasti puhui hänen päällensä.[19] Let Her Speak on osa Tuffi Filmsin tuottamaa Yksittäistapaus-elokuvasarjaa, ja ohjaaja Saara Särmä kuvailee sitä mansplaining-termin avulla.[20]