Mantsurianaprikoosi

Mantsurianaprikoosi
Kukkiva mantsurianaprikoosi
Kukkiva mantsurianaprikoosi
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Amygdaloideae
Suku: Tuomet Prunus
Laji: 'manchurica'
(Maxim.) Koehne (1893)
Synonyymit
  • Armeniaca mandshurica (Maxim.) Skvortsov
  • Prunus armeniaca var. mandshurica Maxim.
Muunnokset
  • Prunus mandshurica var. mandshurica
  • Prunus mandshurica var. glabra (Nakai) T. T. Yu & L. T. Lu[2]
Katso myös

  Mantsurianaprikoosi Wikispeciesissä
  Mantsurianaprikoosi Commonsissa

Lähikuva kukinnosta.
Nuori viljelty taimi

Mantsurianaprikoosi (Prunus mandshurica) on tuomien sukuun kuuluva kesävihanta puu. Se on kotoisin Koillis-Kiinasta, Koreasta ja Mantšuriasta. Laji on kylmänkestävä mutta erittäin altis luumun rokkovirukselle.[3]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mantsurianaprikoosi on 10 metriä korkeaksi kasvava, leveälehtinen ja kausivihanta puu.[2] Sen sisäkuori on punainen ja ulkokuori musta. Lehdet ovat soikeita, kärjestään teräväkärkisiä ja sahalaitaisia. Lehtiruoti on noin 3 cm pitkä. Kukat ilmestyvät keväällä ennen lehtien puhkeamista ja ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.[2] 3 cm. kokoisia hedelmiä muodostuu loppukesällä, ja ne ovat keltaisia, joissa on punaisia laikkuja.[4] Syksyllä lehdet muuttuvat kullanoransseiksi.[2]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mantsurianaprikoosi on kotoperäinen Koillis-Aasiassa, erityisesti Kiinan, Korean ja Mantsurian alueilla. Se viihtyy parhaiten savipitoisessa maaperässä ja kestää hyvin kylmiä ilmastoja.[5]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matsurianaprikoosin hedelmä on syötävä. Sen makeanhappamat hedelmät soveltuvat säilöttäväksi. Mantsurianaprikoosin siemenistä saatavaa öljyä on tutkittu biodieselin lähteenä. Sitä käytetään myös kosmetiikassa, kuten saippuoissa ja kylmävoiteissa. Siemenet sisältävät antimikrobista fytokemikaalia, floretinia. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kuivattuja siemeniä on käytetty astman ja ummetuksen hoitoon.

Mantsurianaprikoosi saattaa menestyä Etelä-Suomessa.[4] Sen USDA-luokitus on vyöhykkeellä 3.[6]

Nimet eri kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaisessa nimistössä mantsurianaprikoosia kutsutaan Koillis-Kiinan aprikoosiksi (东北杏, dōngběi xìng) tai Liaoningin aprikoosiksi (辽杏, liáo xìng).[2] Koreassa sitä kutsutaan nimellä gaesalgu-namu (개살구나무).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rhodes, L., Pollard, R.P. & Maxted, N.: {{{taksoni}}} IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Armeniaca mandshurica (Maximowicz) Skvortzov, Trudy Prikl. Bot. 22: 223. 1929. efloras.org. Viitattu 27.1.2025.
  3. ↑ F. Dicenta, M. Rubio, P. Martinez-Gomez: SUSCEPTIBILITY TO SHARKA (PLUM POX POTYVIRUS) IN PRUNUS MANDSHURICA × PRUNUS ARMENIACA SEEDLINGS International Society for Horticultural Science: ISHS. Viitattu 27.1.2025.
  4. ↑ a b Mustila Arboretum: Ulsike 1993: 43. Prunus mandshurica - mantsurianaprikoosi mustila.fi. 1993. Viitattu 27.1.2025.
  5. ↑ Prunus mandshurica Useful Temperate Plants. Viitattu 27.1.2025.
  6. ↑ Missouri Botanical Garden: Prunus manchurica missouribotanicalgarden.org. Viitattu 27.1.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]