Mare Nostrum
Mare Nostrum (latinaa; ’Meidän meremme’) oli Rooman valtakunnassa käytetty Välimeren nimi. Italian yhdistyttyä 1861 termin ottivat jälleen käyttöön italialaiset nationalistit, joiden mielestä Italia oli Rooman valtakunnan seuraaja ja sen olisi siten hallittava sen entisiä alueita Välimerellä.
Roomalaisaikainen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termiä mare nostrum käyttivät alkujaan antiikin roomalaiset Välimerestä sen jälkeen, kun Rooma oli vallannut Sisilian, Sardinian ja Korsikan Karthagoa vastaan käymissään puunilaissodissa. Vuodesta 30 eaa. lähtien Rooman valtakunnan alueisiin kuuluivat kaikki Välimeren rannikot Iberian niemimaalta Egyptiin saakka, ja mare nostrum -nimitystä alettiin käyttää puhuttaessa Välimerestä kokonaisuutena.
Italian nationalistien käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italialaisen nationalismin nousu 1880-luvulla johti vaatimuksiin Italian siirtomaavallan luomiseksi. Nimityksen otti käyttöön italialainen runoilija Gabriele d’Annunzio.
»Vaikka Tripolin rannikko olisi aavikkoa, vaikka se ei toisi elantoa yhdellekään talonpojalle tai italialaiselle yritykselle, meidän on silti otettava se haltuumme, jotta emme hukkuisi mare nostrumiin.»
(Emilio Lupi)
Fasistien käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termin otti jälleen käyttöön Benito Mussolini hyödyntääkseen sitä fasistisessa propagandassa samaan tapaan kuin Adolf Hitler käytti ilmaisua lebensraum. Mussolini halusi luoda samanlaisen mahtavan valtion kuin aikoinaan Rooman valtakunta, ja hän uskoi, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen Italia oli Välimeren maista kaikkein mahtavin. Hän sanoi, että ”1900-luku on Italian mahtavuuden vuosisata”, ja voidakseen valvoa Välimerta hän loi laivaston, joka kuului maailman mahtavimpiin.
Kun Italia liittyi toiseen maailmansotaan, se oli jo merkittävä Välimeren valtio ja sen vallassa olivat keskisen Välimeren pohjois- ja etelärannat. Ranskan kaatuminen hävitti merkittävimmän uhan lännessä, ja iskulla Albaniaan ja myöhemmin Kreikkaan ja Egyptiin akselivaltojen valtaa pyrittiin laajentamaan itään.
Mussolini haaveili Suur-Italian luomisesta ”mare nostrumiin” ja edisti fasistista Italian valtakunnan laajentamisen hanketta, joka toteutettaisiin akselivaltojen odotetun voiton päätteeksi järjestettävässä rauhankonferenssissa. Tämä valtakunta oli tarkoitus ulottaa Egyptin Välimeren puoleiselta rannikolta Intian valtamerelle Somalian rannikolle ja Itä-Keniaan. Hän sanoi tekevänsä Välimerestä ”Italian järven”. Tavoitetta kuitenkin uhkasivat liittoutuneiden laivastot koko Välimeren alueella ja liittoutuneiden maajoukot ja vastarintajoukot maissa. Kreikka oli ollut aikoinaan helppo liittää Rooman valtakuntaan, mutta uusi Kreikan valtio osoittautui niin voimakkaaksi, ettei Italia olisi saanut sitä voitetuksi. Kreikka pysyi itsenäisenä siihen asti, kunnes Saksan joukot tulivat avuksi Italian iskuun. Vaikka akselivallat nousivat valtaan Välimeren taistelussa, haave ei toteutunut, ja se murskaantui täysin, kun Italia kärsi lopullisen tappion syyskuussa 1943.
