Maria Ohisalo

Maria Ohisalo
Ohisalo vuonna 2024.
Ohisalo vuonna 2024.
Euroopan parlamentin jäsen
16.7.2024–
Ryhmä Vihreät/EFA
Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri
Marinin hallitus
7.6.2022–20.6.2023
Edeltäjä Emma Kari
Seuraaja Kai Mykkänen
Suomen sisäministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–19.11.2021
Edeltäjä Kai Mykkänen
Seuraaja Krista Mikkonen
Vihreiden puheenjohtaja
15.6.2019–10.6.2023
Edeltäjä Pekka Haavisto
Seuraaja Sofia Virta
Kansanedustaja
17.4.2019–16.7.2024
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsinki
Henkilötiedot
Koko nimi Maria Karoliina Ohisalo
Syntynyt8. maaliskuuta 1985 (ikä 39)
Helsinki
Puoliso Miika Johansson
Lapset 1
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Koulutus Yhteiskuntatieteiden tohtori (2017)
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Itä-Suomen yliopisto
Uskonto evankelis-luterilainen[1]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Maria Karoliina Ohisalo (s. 8. maaliskuuta 1985 Helsinki)[2] on suomalainen poliitikko ja tutkija. Hän toimi Suomen ympäristöministerinä vuosina 2022–2023. Hän toimi Marinin hallituksessa Suomen sisäministerinä vuosina 2019–2021. Ohisalo oli vihreiden puheenjohtajana kesäkuusta 2019 kesäkuuhun 2023,[3][4][5] ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton yhteispuheenjohtajana hän oli vuosina 2013–2014.[6][7] Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän on ollut vuodesta 2017. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä. Vuoden 2024 Eurovaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin.[8]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohisalo syntyi vuonna 1985 Helsingin Vesalaan parikymppisten vanhempien lapseksi. Ohisalo eli varhaislapsuutensa köyhyydessä Helsingin lähiöissä. Yksivuotispäivänsä hän vietti turvakodissa. Vanhemmat olivat vaihtelevasti työttöminä ja pätkätöissä. Isän alkoholiongelma johti lopulta vanhempien eroon. Äiti puolestaan jatkoi opiskelua ja teki samalla töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Ohisalo harrasti nuorena jalkapalloa ja yleisurheilua.[9]

Ohisalo on pelannut jalkapalloa FC Konnussa ja FC Viikingeissä sekä yleisurheillut Helsingin Kisa-Veikoissa.[10][11] Aikuisiällä Ohisalo on voittanut palkintoja ratapyöräilyssä.[12]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohisalo valmistui ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta vuonna 2004 ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011 pääaineenaan sosiaalipolitiikka.[13][14] Ohisalo väitteli vuonna 2017 Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden laitoksella sosiologiasta tohtoriksi[14][15]. Kaudella 2014–2017 Ohisalo oli Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liittovaltuuston jäsen.[16]

Ohisalo on tutkinut ruoka-apua ja pitkäaikaisasunnottomuutta Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston alaisuudessa toimivassa pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa Soccassa ja ruoka-apua Itä-Suomen yliopistossa sekä toiminut tutkijana Y-säätiöllä.[15][13][14][17]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maria Ohisalo puhui vihreiden Oulun puoluekokouksessa vuonna 2015.

Hän liittyi vihreiden jäseneksi 2008.[18] Kunnallisvaaleissa 2012 Ohisalo sai Helsingissä 612 ääntä ja valittiin varavaltuutetuksi.[13][19] Vuonna 2013 hän oli nuorisolautakunnan jäsen ja loppukauden 2014–2017 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen.[20][21] Helsingin kaupunginvaltuustoon Ohisalo valittiin vuoden 2017 kuntavaaleissa 4 400 äänellä.[22]

Ohisalo toimi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) kansainvälisten asioiden työryhmän puheenjohtajana vuonna 2011.[13] Vuonna 2012 hän oli järjestön hallituksen jäsen ja kansainvälisten asioiden vastaava.[13] Vuonna 2013 hän toimi ViNOn puheenjohtajana yhdessä Veli-Matti Partasen kanssa ja vuonna 2014 Aaro Häkkisen kanssa.[7][6]

Ohisalo on ollut Vihreän liiton sosiaali- ja terveyspoliittisen ohjelmatyöryhmän jäsen 2010–2011.[23] Hän oli vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen vuosina 2013–2015.[24] Kesäkuussa 2015 hänet valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi.[25]

Ohisalo oli ehdolla vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa[26] ja sai 3 089 ääntä.[27] Hän oli ehdolla myös vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, sai 4 087 ääntä ja jäi 109 äänen päähän kansanedustajan paikasta.[28][29]

Seurakuntavaaleissa 2010 Ohisalo valittiin Kallion seurakunnan seurakuntaneuvoston jäseneksi, mutta hän erosi tehtävästä muuttaessaan pois alueelta lokakuussa 2011.[13][30] Kaudella 2015–2018 hän on Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston ja Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen.[31]

Vuonna 2012 Ohisalo toimi ulkoasiainministeriön pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuutta pohtineen nuorten työryhmän puheenjohtajana.[32] Hän oli myös Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallituksen jäsen vuonna 2012.[13]

Ohisalo oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi vuoden 2017 Tampereen puoluekokousta edeltäneessä jäsenäänestyksessä ja herätti huomiota päästyään tuolloin verrattain tuntemattomana ehdokkaana hyvin lähelle puheenjohtajavaalin toista sijaa kuuden ehdokkaan vaalissa.[33] Ohisalo nimettiin 18. syyskuuta 2018 vihreiden viralliseksi puheenjohtajan sijaiseksi, kun Touko Aalto oli edellisellä viikolla jäänyt sairauslomalle.[34] Sijaisuus päättyi 3. marraskuuta 2018, kun puoluevaltuusto nimesi loppukauden ajaksi Pekka Haaviston puheenjohtajaksi.[35]

Kansanedustajaksi ja ministeriksi 2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohisalo asettui ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja hänet valittiin kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä. Ohisalo sai 11 897 ääntä ja oli koko maan seitsemänneksi eniten ääniä saanut naisehdokas.[36][37] Vihreät päätti kesäkuussa 2019 esittää Ohisaloa Antti Rinteen hallituksen sisäministeriksi.[38]

Kesäkuussa 2019 Ohisalo valittiin vihreiden puheenjohtajaksi puoluekokouksessa Porissa.[3]

Ohisalo jäi vanhempainvapaalle 19. marraskuuta 2021.[39] Hän aloittaa vanhempainvapaan jälkeen ympäristö- ja ilmastoministerinä.[40]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Ohisalo valittiin uudelleen kansanedustajaksi 6 937 äänellä.[41] Vihreiden kärsittyä vaalitappion Ohisalo ilmoitti, ettei hae jatkokautta puheenjohtajana kesän puoluekokouksessa.[42]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohisalo on kutsunut poliittisia virkanimityksiä ongelmaksi ollessaan vihreiden varapuheenjohtaja. Perussuomalaiset kansanedustajat Ville Tavio ja Wille Rydman kritisoivat hänen ministerinä tehneen poliittisia virkanimityksiä.[43]

Ministerinä Ohisalo nosti sisäministeriön kansliapäälliköksi Kirsi Pimiän, joka oli toiminut aiemmin yhdenvertaisuusvaltuutettuna ja vihreiden eduskuntaryhmässä. Nimitys herätti laajaa keskustelua poliittisista virkanimityksistä. Pimiän lisäksi valinnan toiselle kierrokselle ylsivät Suojelupoliisin kokoomustaustainen päällikkö Antti Pelttari ja Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Markku Hassinen.[44] Pimiän valintaa perusteltiin sillä, että sisäasiainhallinnossa korostuvat erityisesti perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset. Hän on aiemmin korostanut haluavansa edistää laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjaavaa politiikkaa. Hänen mukaansa Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on syrjäytyminen.[45][46][47] Entinen professori Olli Mäenpää ja professori Markku Jokisipilä pitivät Pimiän valintaa poliittisena virkanimityksenä.[48]

Valittaessa Maahanmuuttoviraston ylijohtajaa Ohisalo nimitti virkaan Joutsenon vastaanottokeskuksen johtajan Jari Kähkösen. Kähkönen ohitti valinnassa muun muassa Maahanmuuttoviraston entisen ylijohtajan Jaana Vuorion.[49] Nimitystä arvostelivat perussuomalaiset kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Jani Mäkelä sekä yliopistonlehtori Matti Muukkonen.[50] Valituksi tulleella Kähkösellä ei kuitenkaan ollut puoluetaustaa Vihreässä liitossa.[51]

Keskustalainen kansanedustaja Pekka Aitokumpu Ohisaloa kritisoi ymmärtävästä suhtautumisestaan ympäristöliike Elokapinan mielenosoituksia kohtaan.[52] Ohisalo on kommentoinut, ettei hän yksittäisenä poliitikkona voi ottaa kantaa yksittäisiin mielenosoituksiin. Ohisalo sanoi myös, ettei pidä ”hyvänä sitä, että poliitikko menee mielenosoittajia ohjeistamaan tai opastamaan jossain tämänkin kaltaisessa avoimessa demokratiassa, jossa ihmisillä tämä oikeus on”.[53]


Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohisalo avioitui Miika Johanssonin kanssa joulukuussa 2019.[54] Heillä on vuonna 2021 syntynyt tytär.[55][56]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vaalikone 2015 Yle. Arkistoitu 5.6.2019. Viitattu 5.6.2019.
  2. ↑ Maria Ohisalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ a b de Fresnes, Tulikukka: Maria Ohisalo – parissa kuukaudessa ensin kansanedustajaksi, sitten ministeriksi ja nyt vihreiden puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 15.6.2019. Viitattu 15.6.2019.
  4. ↑ https://www.is.fi/politiikka/art-2000006143765.html
  5. ↑ Vihreiden puheenjohtajaksi valittu Sofia Virta | Vihreät - De Gröna www.sttinfo.fi. Viitattu 30.12.2023.
  6. ↑ a b Pohjanpalo, Olli: Vihreät kohti kahden puheenjohtajan mallia Helsingin Sanomat. 11.4.2013. Viitattu 2.10.2013.
  7. ↑ a b Lapintie, Lassi: Vihreät nuoret valitsivat uudet puheenjohtajat YLE Uutiset. 23.11.2013. Viitattu 25.11.2013.
  8. ↑ Europarlamenttivaalit 2024 - Koko maa Oikeusministeriö: Tieto- ja tulospalvelu. Viitattu 10.6.2024.
  9. ↑ Yksivuotispäivä turvakodissa – Maria Ohisalo nousi syrjäytymisvaarasta politiikan huipulle kotiliesi.fi. 14.1.2018. Viitattu 26.6.2018.
  10. ↑ Ohisalo, Maria: Kuka Maria? Maria Ohisalon verkkosivut. Arkistoitu 9.12.2013. Viitattu 18.10.2013.
  11. ↑ Markus Vilen teki kaksi ikäkausiennätystä. Helsingin Sanomat, 25.8.1998. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 18.10.2013.
  12. ↑ Muhonen, Teemy & Luukka, Teemu: Vihreiden puheenjohtajan sijaiseksi nouseva Maria Ohisalo ei aio soitella yhtenään Touko Aallolle – ”Ei siitä mitään tule” Helsingin Sanomat. 18.9.2018. Viitattu 19.9.2018.
  13. ↑ a b c d e f g Ohisalo, Maria: Curriculum Vitae (PDF) mariaohisalo.fi. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 2.10.2013.
  14. ↑ a b c Hujanen, Miikka: ”Kukaan ei käy leipäjonossa huvin vuoksi” Helsingin Uutiset. 27.8.2013. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 2.10.2013.
  15. ↑ a b Yksivuotispäivä turvakodissa – Maria Ohisalo nousi syrjäytymisvaarasta politiikan huipulle Kotiliesi.fi. 14.1.2018. Viitattu 18.6.2018.
  16. ↑ Uusi valtuusto on valittu Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry. 29.11.2013. Viitattu 3.12.2013.
  17. ↑ Tutkijat selvittävät leipäjonojen organisointia Suomessa Itä-Suomen yliopisto. 12.8.2013. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 2.10.2013.
  18. ↑ Ilari Tapio: ”Vihreiden uusi Super-Maria”, Kainuun Sanomat 15.6.2019, s. A8
  19. ↑ Ehdokkaiden äänet – Helsinki Vaalit. 14.6.2013. Viitattu 2.10.2013.
  20. ↑ Hallitus HUS. Viitattu 11.2.2014.
  21. ↑ Nuorisolautakunnan jäsenen valinta Kaupunginvaltuuston pöytäkirja. 11.12.2013. Helsingin kaupunki. Viitattu 11.2.2014.
  22. ↑ Valitut - Helsinki 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.
  23. ↑ Työryhmät 2010-2011 (arkistosivu) (Sosiaali- ja terveyspoliittinen työryhmä) Vihreät De Gröna. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 2.10.2013.
  24. ↑ Puoluevaltuuskunta 2013–2015 Vihreät De Gröna. Viitattu 6.12.2013.
  25. ↑ Korkki, Jari: Vihreiden uusi varapuheenjohtaja toivoo yhteistyötä perustulosta Yle Uutiset. 6.6.2015. Viitattu 6.6.2015.
  26. ↑ Vihreiltä nimekäs lista: Kasvi ja Cronberg eurovaaleihin Uusi Suomi. 29.10.2013. Viitattu 29.10.2013.
  27. ↑ Ehdokkaiden äänet – Koko maa Vaalit. 30.5.2014. Viitattu 4.6.2014.
  28. ↑ Ehdokkaiden äänet – Helsingin vaalipiiri Vaalit. 22.4.2015. Viitattu 6.6.2015.
  29. ↑ Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Maria Ohisalo eduskuntavaaliehdokkaaksi Vino.fi. 17.6.2014. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 27.7.2014.
  30. ↑ Seurakuntaneuvoston kokous 09/2011 (PDF) 13.10.2011. Kallion seurakunta. Viitattu 2.10.2013.
  31. ↑ Paavalin seurakunnan uudet luottamushenkilöt Paavalin seurakunta. 9.11.2014. Viitattu 11.3.2015.
  32. ↑ Nuoret haastoivat Pohjoismaat Ulkoasiainministeriö. 24.10.2012. Viitattu 2.10.2013.
  33. ↑ Puheenjohtajavaalin suurimman yllätyksen tarjosi Maria Ohisalo Vihreä Lanka. 18.6.2017. Viitattu 30.4.2019.
  34. ↑ Vihreät: He korvaavat Touko Aallon Ilta-Sanomat. 18.9.2018. Viitattu 18.9.2018.
  35. ↑ Tikkala, Hannu: Pekka Haavisto nousi vihreiden puheenjohtajaksi äänin 40-1 Yle Uutiset. 3.11.2018. Yleisradio. Viitattu 11.6.2024.
  36. ↑ Yle vaalikone Mari Ohisalo Yle. 18.4.2019. Viitattu 6.3.2020.
  37. ↑ Neihumn, Alec: Tässä ovat eduskuntavaalien äänikuninkaat ja äänikuningattaret! Joukossa tutut nimet ja jättiyllättäjä perussuomalaisista MTV Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
  38. ↑ Vihreiden yli viiden tunnin kokous päättyi, tässä vihreiden ministerit: Haavisto, Ohisalo ja Mikkonen - Tynkkynen hävisi ministeripaikan vain yhdellä äänellä Iltalehti. Viitattu 5.6.2019.
  39. ↑ Vihreät vaihtavat ministerinsä Ohisalon jäädessä perhevapaalle – suora lähetys kello 11 Ilta-Sanomat. 19.11.2021. Viitattu 19.11.2021.
  40. ↑ Ohisalo ilmoitti palaavansa vanhempain­vapaalta ympäristö­ministeriksi – näin hän kommentoi jääviyttään Ilta-Sanomat. 12.10.2021. Viitattu 12.10.2021.
  41. ↑ Eduskuntavaalit 2023: Helsingin vaalipiiri, valitut 5.4.2023. OIkeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  42. ↑ Maria Ohisalo jättää vihreiden puheenjohtajan tehtävän 11.4.2023. Yle. Viitattu 15.4.2023.
  43. ↑ Näin vihreät ovat viime vuosina suomineet poliittisia virkanimityksiä – hallitus päättää Ohisalon kohuvalinnasta tänään Ilta-Sanomat. 23.1.2020. Viitattu 7.10.2020.
  44. ↑ Timo Haapala: Näkökulma: Supon kokoomuslainen päällikkö saamassa vallan jollaisesta Tiitinen saattoi vain haaveilla – ja sitä on Sdp:n vaikea niellä Ilta-Sanomat. 20.2.2018. Viitattu 10.5.2024.
  45. ↑ Näin vihreät ovat viime vuosina suomineet poliittisia virkanimityksiä – hallitus päättää Ohisalon kohuvalinnasta tänään Ilta-Sanomat. 23.1.2020. Viitattu 22.2.2020.
  46. ↑ Kirsi Pimiä sisäministeriön kansliapäälliköksi – muistio paljastaa, kuinka valintaa perustellaan Ilta-Sanomat. 23.1.2020. Viitattu 22.2.2020.
  47. ↑ Vihreät sivuuttaa supon päällikön Antti Pelttarin härskillä poliittisella virkanimityksellä – Ohisalo esittää Kirsi Pimiää sisäministeriön kansliapäälliköksi www.iltalehti.fi. Viitattu 22.2.2020.
  48. ↑ Ohisalon suosikki kansliapäälliköksi tänään - professorit pitävät poliittisia virkanimityksiä ongelmallisina - ”Hyvin sitkeä kulttuuri” www.iltalehti.fi. Viitattu 7.10.2020.
  49. ↑ IL: Sisäministeriön nimityskuvio herättää taas närää – Ohisalo haluaa johtoon Joutsenon vastaanottokeskuksen johtajan www.satakunnankansa.fi. Viitattu 7.10.2020.[vanhentunut linkki]
  50. ↑ Ohisalon suhmurointi närkästyttää – ujutti taas oman lempparinsa korkeaan virkaan - ”Punavihreillä outo asenne, että säännöt ja moraali koskevat kaikkia muita paitsi heitä itseään” Suomen Uutiset. 21.8.2020. Viitattu 3.3.2024.
  51. ↑ Migrin uusi ylijohtaja hämmentyi nimityskeskustelustaan: "Minulla ei ole minkäänlaista kytköstä mihinkään puolueeseen" Turun Sanomat. 27.8.2020. Viitattu 10.5.2024.
  52. ↑ Koskinen, Mika: Elokapina ja sisäministeri Ohisalo Iltalehti. 29.9.2021. Viitattu 29.9.2021.
  53. ↑ Koskinen, Mika: Ministeri Ohisalon mukaan ei ole poliitikon tehtävä ottaa kantaa mielenosoituksiin – keväällä 2017 hän silti tivasi poliisilta vastausta: ”Onko tosiaan ok?” Iltalehti. 29.9.2021. Viitattu 29.9.2021.
  54. ↑ Sisäministeri Maria Ohisalo naimisiin! Julkaisi romanttisen hääkuvan www.iltalehti.fi. Viitattu 31.12.2019.
  55. ↑ Samu Lehtonen: Maria Ohisalon lapsi syntyi: ”Uusi ihminen on täällä” Ilta-Sanomat. 2.1.2022. Viitattu 2.1.2022.
  56. ↑ Kantola, Iida: Maria Ohisalo paljastaa Eevassa, miten Ada-tyttären syntymä vaikutti parisuhteeseen Ilta-Sanomat. 27.4.2022. Viitattu 6.7.2022.
  57. ↑ Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Ohisalo.
Edeltäjä:
Emma Kari 		Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri
2022−2023 		Seuraaja:
Kai Mykkänen
Edeltäjä:
Kai Mykkänen 		Suomen sisäministeri
2019−2021 		Seuraaja:
Krista Mikkonen
Edeltäjä:
Pekka Haavisto 		Vihreän liiton puheenjohtaja
2019–2023 		Seuraaja:
Sofia Virta
Vihreän liiton kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat