Maria Temrjukovna | |
---|---|
Nykytaiteilijan näkemys Maria Temrjukovnasta. |
|
Henkilötiedot | |
Muut nimet | Kutšenei |
Syntynyt | 1544/1546 Kabardia |
Kuollut | 1. tai 9. syyskuuta 1569 Aleksandrov |
Kansalaisuus | Kabardi, venäläinen |
Arvonimi | Tsaritsa |
Puoliso | Iivana Julma |
Lapset | Vasili Ivanovitš |
Maria Temrjukovna (ven. Мари́я Темрю́ковна; 1544/1546 - 1./9. syyskuuta 1569) oli kabardiprinsessa ja Venäjän tsaari Iivana IV Julman toinen vaimo.
Iivanan kerrotaan olleen mieltynyt Maria Temrjukovnan kauneuteen, mutta ensisijaisesti avioliitolla oli poliittiset perusteet, sillä Iivana pyrki vahvistamaan solmimansa liittolaissuhteen Temrjukovnan isän kabardiruhtinas Temrjukin kanssa. Avioliitosta syntyi yksi poika, mutta tämä kuoli vain muutaman kuukauden ikäisenä. Temrjukovna kuoli itsekin nuorena, vain noin 25-vuotiaana. Temrjukovnaa ei koskaan hyväksytty Moskovan Venäjän hovissa ja kansan keskuudessa, vaan häntä pidettiin taustaltaan pakanana ja etnisyydeltään tataarina, joita kohtaan venäläiset tunsivat kaunaa. Jälkeenpäin häntä on syytetty asioista, jotka hänen miehensä hallinnossa on nähty ikävinä, kuten esimerkiksi opritšninan perustamisesta.
Temrjukovnan elämästä ennen kuninkaallista avioliittoa tiedetään vain vähän. Hän oli kabardien päällikön Temrjukin tytär, ja hänen alkuperäinen nimensä oli Kutšenei (ven. Кученей). Hän oli noin 15-vuotias, kun hänet tuotiin Moskovaan esiteltäväksi tsaari Iivanalle. [1]
Vaikka Iivanan kerrotaan olleen mieltyneen kabardeihin kuuluneen Temrjukovnan kauneuteen, avioliitolla oli lähinnä poliittiset perusteet. Kabardit asuivat Kaukasiassa Astrahanin kaanikunnan etelärajan alueilla. Vuonna 1554 Iivana Julma valtasi kaanikunnan ja asetti sen vasallihallitsijakseen Derviş Alin. Kuitenkin jo seuraavana vuonna Derviş Ali nosti Venäjän valtaa vastustaneen kapinan, jonka Iivana taltutti 1556. Tällä kertaa Iivana rupesi vakiinnuttamaan valtaansa Kaukasiassa monin eri keinoin. Iivanan lailla kabardikansan hallitsija Temrjuk oli sodassa Krimin kaanikunnan kanssa, joten kabardit näyttäytyivät Iivanalle sopivina liittolaisina.[2] Myös Temrjuk halusi hyvät välit Moskovan Venäjän kanssa. Hän oli julistanut itsensä Venäjän vasalliksi ja lähettänyt Moskovaan poikansa Salmukin,[3] josta Iivana piti.[1]
Liittolaissuhde vahvistettiin avioliitolla, jonka Iivana solmi Maria Temrjukovnan kanssa 21. elokuuta 1561. Iivanan edellinen vaimo Anastasia Romanovna oli kuollut elokuussa 1560, ja jo syyskuusta alkaen hän oli etsinyt uutta vaimoa, jonka kanssa solmittavalle avioliitolle oli etukäteen asetettu ulkopoliittisia tavoitteita. Iivana oli myös päättänyt, että tulevan vaimon täytyi tulla Venäjän ulkopuolelta, sillä hän ei halunnut avioliiton vahvistavan venäläisaateliston asemaa, kuten Anastasian kohdalla oli käynyt. Temrjukovna ei ollut ensimmäinen ehdokas, jota Iivana oli harkinnut, vaan hän oli aiemmin neuvotellut Puola-Liettuan kuninkaan Sigismund II:n kanssa naimakaupasta, joka olisi saattanut hänet yhteen Sigismundin sisaren Katariinan kanssa. Hän ehti myös harkita avioliittoa Ruotsin Kustaa Vaasan sukuun, mutta Kustaa kuoli syyskuussa 1560.[1]
Iivanan ja Temrjukovnan avioliitosta ei ole juurikaan luotettavaa tietoa. Aikalaiskuvauksissa Marian kerrotaan olleen luonteeltaan villi ja julma, mutta luultavasti huhuihin perustuvat kuvaukset heijastavat venäläisten suhtautumista Marian taustaan. Vaikka Maria oli tšerkessi, häntä pidettiin vihattujen tataarikansojen edustajana. ”Tataarina” ja muslimitaustaisena Temrjukovnaa ei koskaan hyväksytty kansan ja hovin keskuudessa, vaikka hän liittyi Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja vaihtoi nimensä ennen häitä, jotka pidettiin hänen ollessaan noin 17-vuotias. Hän synnytti Iivanalle pojan Vasili Ivanovitšin, mutta tämä kuoli alle kolmen kuukauden ikäisenä. Maria Temrjukovna itsekin kuoli nuorena, vain noin 25-vuotiaana. Iivana epäili ja syytti venäläistä aatelistoa eli pajariluokkaa Marian myrkyttämisestä, samoin hän oli tehnyt aiemmin Anastasian kuollessa.[1]
Vuosi Marian kuoleman jälkeen Iivana lahjoitti pyhän kolminaisuuden luostarille 1 500 ruplaa ja kultaisen astian, jotta luostarissa rukoiltaisiin Marian sielun puolesta. Hän oli menetellyt samoin, kun Anastasian kuolemasta oli kulunut vuosi, tosin lahjoitettu summa oli ollut tuolloin vain tuhat ruplaa. Historioitsija Florian mukaan tämä olisi osoittanut, että Iivana oli mieltynyt enemmän Mariaan kuin ensimmäiseen vaimoonsa, mutta lahjoitusten eroavuuksiin voi löytää muitakin syitä.[1] Hallintonsa alkupuolella Iivana pyrki uudistamaan luostareita ja rajoittamaan niiden aineellista vaurautta, mutta omaksui myöhemmin höllemmän linjan kirkon varainkeruuseen.[4] Iivana tuskin oli kovin hyvä puoliso Marialle tämän eläessä, sillä Anastasian kuoleman jälkeen hän näyttää sortuneen usein alkoholiin ja toisiin naisiin, joista muun muassa hänen neuvonantajansa ja ystävänsä Andrei Kurbski pyrki häntä varoittamaan.[1]
Maria Temrjukovnaa kohtaan tunnettu vastenmielisyys on säilynyt hengissä Venäjällä esimerkiksi kansantarujen muodossa. Myös Venäjän ja Neuvostoliiton historioitsijat ovat usein esittäneet Marian negatiivisessa valossa.[5] Muun muassa Vladimir Solovjov kirjoitti 1800-luvulla: ”On vaikea ymmärtää, mitä hän [Iivana] uskoi voittavansa liittoutumalla villien kanssa.”[1] Vaikka useimpien historioitsijoiden mukaan Marialla tai muilla Iivanan vaimoilla ei ollut juuri vaikutusvaltaa mieheensä tai tämän hallintoon, Temrjukovnaa on myös syytetty teoista, jotka hänen miehensä hallinnossa nähtiin ikävinä, kuten opritšnikkien perustamisesta.[6][1]
Venäläisessä kansantarustossa kerrotaan Maria Temrjukovnaan liittyviä tarinoita. Yksi niistä sijoittuu Iivanan ja Marian häihin, jossa kaksi riskiä venäläissankaria vastaavat Temrjukovnan veljen Kostrjukin ylimieliseen painiotteluhaasteeseen. Sankarit päihittävät Kostrjukin perusteellisesti Iivanan seuratessa ottelua hyväksyvästi, vaikka hänen tuore vaimonsa protestoi veljensä kohtelua vastaan. Tarinan mukaan sankarit otteluun on valikoinut Mariaa edeltäneen vaimon Anastasia Romanovnan veli. Tarinan yksityiskohdat eivät pidä paikkaansa, vaan se on todennäköisesti symbolinen kuvaelma myöhemmistä tapahtumista. Kaksi venäläispainijaa muistuttavat kuvaukseltaan kovasti ruhtinaita, joiden johtamat joukot löivät tataarit merkittävissä taisteluissa vuosina 1572 ja 1591.[7] Toisessa tarinassa kerrotaan, kuinka puoliso kuolinvuoteellaan varoittaa Iivanaa ottamasta pakanaa vaimoksi. Vaikka tarinassa ei sanota kuolevan puolison nimeä, hyvin todennäköisesti kyseessä on ensimmäinen vaimo Anastasia Romanovna. Tarinoilla ei ole juurikaan tietoarvoa, mutta ne toimivat kuvauksina siitä, miten Temrjukovnaan ja tataareihin yleensä suhtauduttiin Venäjällä.[6][5]
Maria Temrjukovnaan liittyvät kielteiset mielikuvat elävät myös nykyajan Venäjällä. Vuonna 2009 valmistuneessa Iivana Julmasta kertovassa venäläisessä Pavel Lunginin ohjaamassa elokuvassa Tsar Maria Temrjukovnaa näyttelee tataaritaustainen Ramilja Iskander.[8] Elokuvan Temrjukovna on luonteeltaan väkivaltainen ja villi, hänet esitetään ratsastamassa opritšnikkien mukana ja manipuloivan miestään, joka kuvataan elokuvassa vanhuksena, vaikka Iivana oli heidän avioliittonsa aikana vanhimmillaan 39-vuotias. Elokuvan kohokohdassa Iivana Julman hovinarri kutsuu Temrjukovnaa Babylonin portoksi, jonka vuoksi Temrjukovna vaatii miestään rankaisemaan narria kuolemalla ja tämä poltetaan roviolla.[9]