Marionettien elämästä | |
---|---|
Aus dem Leben der Marionetten (Ur marionetternas liv) |
|
![]() |
|
Ohjaaja | Ingmar Bergman |
Käsikirjoittaja | Ingmar Bergman |
Tuottaja |
Horst Wendlandt Ingmar Bergman |
Säveltäjä | Rolf A. Wilhelm |
Kuvaaja | Sven Nykvist |
Leikkaaja | Petra von Oelffen |
Lavastaja | Herbert Strabel |
Pääosat |
Robert Atzorn Christine Buchegger Martin Benrath |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Saksan liittotasavalta |
Tuotantoyhtiö |
Personafilm GmbH Bayerische Staatsschauspiel |
Ensi-ilta |
![]() ![]() ![]() |
Kesto | 103 min |
Alkuperäiskieli | saksa |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Svensk Filmdatabas | |
Marionettien elämästä (saks. Aus dem Leben der Marionetten) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1980. Elokuva on tehty Länsi-Saksassa aikana, jolloin Bergman asui siellä veropakolaisena. Elokuva on mustavalkoinen lukuun ottamatta jaksoja alussa ja lopussa. Kertojana toimii psykiatrihahmo, ja elokuva jakaantuu tekstiplanssien aloittamiin episodeihin.[1]
Robert Atzorn | … | Peter Egermann, liikemies |
Christine Buchegger | … | Katarina Egermann, Egermanin vaimo |
Martin Benrath | … | Mogens Jensen, psykiatrian professori |
Rita Russek | … | Katarina "Ka" Krafft, prostituoitu |
Lola Müthel | … | Cordelia Egermann, Peterin äiti, entinen näyttelijä |
Walter Schmidinger | … | Tim, oik. Tomas Isidor Mandelbaum, Katarina Egermannin kollega |
Heinz Bennent | … | Arthur Brenner |
Ruth Olafs | … | hoitaja |
Karl-Heinz Pelser | … | kuulustelun johtaja |
Gaby Dohm | … | Frau Anders, Peterin sihteeri |
Toni Berger | … | pornoklubin vahtimestari |
Erwin Faber | … | |
Doris Jensen | … |
Helsingin Sanomien Mikael Fränti sanoo elokuvan muistuttavan Bergmanin vuosikymmen aiemmin tekemää Kohtauksia eräästä avioliitosta, varsinkin kun päähahmoina ovat jo siinä esitellyt Peter ja Katarina uusien näyttelijöiden tulkitsemina. Hänestä elokuva on ”shokki, sukellus ihmismielen syvyyksiin, tajunnan tuntemattomille alueille. Mutta se näyttää myös miten pitkälle vieraantuminen on maailmassa edennyt, miten elämää koko ajan tuhotaan, aivan kuin riistetään elämältä, tuolta hetkien ainutlaatuiselta jatkumolta oikeutuksensa.”[1] Iltalehden Heikki Eteläpään mielestä elokuva on Bergmanin mielenkiintoinen tyylikokeilu, kuulustelumainen selvitys siitä, mikä johtaa miehen näin järjettömään tekoon, prostituoidun naisen murhaan. Hän kehui myös Sven Nykvistin mustavalkoisia lähikuvia ja saksalaisnäyttelijöiden vahvoja roolitöitä.[2]