Marja-Liisa Vartio | |
---|---|
Marja-Liisa Vartio 35-vuoden ikäisenä. Vartio pitelee Otavan runokilpailun voittaneen miehensä Paavo Haavikon (vas.) kukkia palkintojenjakotilaisuudessa vuonna 1959. (Vartion oikealla puolella Eeva Meri sekä hänen romaanipalkinnon voittanut puolisonsa Veijo Meri.) |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Marja-Liisa Orvokki Vartio |
Syntynyt | 11. syyskuuta 1924 Sääminki |
Kuollut | 17. kesäkuuta 1966 (41 vuotta) Savonlinna |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Marja-Liisa Orvokki Vartio (o.s. Sairanen, 11. syyskuuta 1924 Sääminki – 17. kesäkuuta 1966 Savonlinna)[1] oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Häntä pidetään yhtenä kotimaisen romaanin uudistajista.[2]
Marja-Liisa Vartion vanhemmat, sairaanhoitaja Aino Sairanen (o.s. Luukkanen)[3] ja kansakoulunopettaja Valter Sairanen, olivat eronneet ennen hänen syntymäänsä. Hänen isoveljensä Uuno ja Kauko asuivat isän luona toisella paikkakunnalla, eikä äiti ilmoittanut tyttären syntymästä entiselle miehelleen. Vartion tultua kouluikään hänen äitinsä lähetti hänet isän luokse Nurmijärvelle. Siellä hän kävi kansakoulun ja yhteiskoulun lukuun ottamatta vuosia 1939–1940, joiksi äiti sijoitti tyttärensä Pieksämäelle Mikkosen perheeseen asumaan. Loma-aikojaan hän vietti äitinsä luona Säämingissä.
Vartio pääsi ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta vuonna 1944. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, taidehistoriaa ja filosofiaa ja valmistui filosofian maisteriksi pääaineenaan taidehistoria vuonna 1950[1].
Keväällä 1945 Vartio avioitui toimitusjohtaja Valter Vartion kanssa ja he adoptoivat Laritsa-nimisen tytön. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1955, ja Laritsa jäi Valterille. Samana vuonna Vartio meni naimisiin kirjailija Paavo Haavikon kanssa. Liitosta syntyi kaksi lasta, Johanna (1956) ja Heikki (1960).
Vartio kuoli kesällä 1966 vain 41-vuotiaana. Hän oli sairastunut sitä ennen krooniseen kuumeeseen. Kyseessä oli kilpirauhasen ylitoiminta, joka diagnosoitiin kuitenkin kilpirauhasen alitoiminnaksi. Vartiainen sai sen vuoksi väärän lääkityksen, joka aiheutti muun muassa unettomuutta. Vartiaisella alkoi olla vaikeuksia huolehtia hänen ja Haavikon yhteisistä lapsista.[4][5]
Haavikko kaksinkertaisti vaimonsa lääkeannoksen, koska oli huolissaan vaimonsa heikosta kunnosta. Vartio ui ennen kuolemaansa kylmässä vedessä, minkä jälkeen hänen kuumeensa nousi entistä korkeammaksi ja hän vaipui koomaan. Vartio vietiin Savonlinnan keskussairaalaan, jossa hänet todettiin aivokuolleeksi.[5]
Vartio on haudattu Savonlinnaan Talvisalon hautausmaalle.
Kirjallisen uransa Vartio aloitti 1950-luvun alussa lyyrikkona mutta keskittyi myöhemmin proosaan. Hänen esikoisrunokokoelmansa Häät ilmestyi vuonna 1952 ja toinen kokoelma Seppele seuraavana vuonna. Vuonna 1955 ilmestyi novellikokoelma Maan ja veden välillä.
Vartion pääteoksena pidetään postuumisti ilmestynyttä romaania Hänen olivat linnut (1967). Teos rakentuu suurelta osin leskiruustinna Adelen ja hänen Alma-palvelijansa keskusteluille.[6]
Vartiolle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1954 ja 1958.[1] Kirjailijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä on julkaistu 1990-luvulla kolmena niteenä. Tekstit on toimittanut Vartion miniä Anna-Liisa Haavikko.
Haavikko-säätiö on vuodesta 1994 alkaen jakanut suunnilleen joka toinen vuosi Marja-Liisa Vartio -palkinnon. Se myönnetään tutkimuksen, luovan kirjoittamisen tai tiedottamisen alalla toimivalle naiselle. Palkinnon arvo oli aluksi 25 000 markkaa, sittemmin 5 000 euroa.
Palkinnon ovat saaneet muun muassa: