Marrukiinit (lat. Marrucini) olivat antiikin ajan kansa, joka eli keskisen Italian itärannikolla Teaten (nykyisen Chietin) alueella. He taistelivat aluksi roomalaisia vastaan, mutta kärsittyään tappion ryhtyivät näiden liittolaisiksi.
Ensimmäinen tunnettu historiallinen maininta marrukiineista on toisen samnilaissodan ajalta vuodelta 325 eaa.
Kansan nimi on johdettu Mars-jumalan nimestä. Nimen latinankielisessä muodossa peräkkäin taivutettuina esiintyvien - co- ja -no- suffiksien uskotaan sisältävän kielellisen viitteen siihen, että seudulla aikaisemmin asunut heimo olisi taistellut maahan muuttaneita sabiineita vastaan.
| Marrukiini | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Alue | Italia |
| Kirjaimisto | itaalinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
itaaliset kielet oskilais-umbrilaiset kielet oskilaiset kielet |
| ISO 639-3 | umc |
Marrukiinit puhuivat itaalisiin kieliin kuuluvaa marrukiinia, joka on yksi oskin kielen varianteista. Marrukiinista on säilynyt vain harvoja näytteitä. Niistä käy ilmi kielen kuuluneen oskilais-umbrilaisten kielten ryhmään ja olleen todennäköisesti läheistä sukua pelignille.
Näytteistä useimmat ovat hyvin lyhyitä, mutta yksi on pronssinen levy, jossa on 35-sanainen teksti. Levy löydettiin läheltä Rapinoa, minkä takia sitä kutsutaan nimellä Aes Rapinum (suom. ”Rapinon pronssilevy”). Se on ajoitettu 200-luvulle eaa. Berliinin Antiikkimuseosta toisen maailmansodan aikana kadonnutta levyä[1][2] säilytetään tiettävästi Puškinin museossa Moskovassa. Levyn teksti alkaa sanoin Aisos pacris toutai maroucai lixs asignas ferenter auiatas toutai maroucai ioues patres ocres tarin cris iouais . agine.
Sanat touta marouca viittaavat joko kansaan itseensä tai sen asuinseutuun. Tekstissä myös kuvataan linnoitusta sanoin tarin cris. Monet tekstin kielelliset piirteet – sekä sanastolliset että syntaktiset – ovat kiinnostavia sekä latinan että muiden itaalisten kielten tutkimuksen kannalta. Semmoinen on esimerkiksi subjunktiivin käyttö ilman konjunktiota tarkoitusta ilmaisemassa välittömästi ennen sanoja pacrsi eituam amatens lauseessa, joka kuvaa uhraamista Ceres-jumalattarelle.