Talvela aloitti baritonina, mutta hänet tunnettiin myöhemmin erityisesti suurten bassoroolien tulkkina. Hänen rooleihinsa kuuluivat muun muassa Ryöstö Seraljista -oopperan Osmin, Taikahuilun Sarastro, Don Carlosin Filip ja suurinkvisiittori sekä Boris Godunovin nimiosa. Eräät kriitikot kutsuivat häntä jopa epiteetillä ”vuosisadan Boris”.
Paavo Ruotsalaisen roolin Viimeiset kiusaukset -oopperaan säveltäjä Joonas Kokkonen kirjoitti juuri Talvelaa varten. Oopperan lisäksi Talvela teki merkittävän uran lied-laulun saralla. Franz Schubertin laulusarja Winterreise oli hänelle erityisen tärkeä, ja se oli hänen lukuisien lied-konserttiensa keskeisintä ohjelmistoa.
Talvelan vanhemmat olivat maanviljelijä Toivo Johannes Talvela ja emäntä Nelly Ester Pennanen. Talvela oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hänen kansainvälinen uransa alkoi Tukholmasta, jossa hän opiskeli. Sieltä hän pääsi Bayreuthin Wagner-juhlille Saksaan 1960-luvulla. Ammattilaulajana hän työskenteli ensimmäiseksi Deutsche OperissaBerliinissä. Myöhemmin hän esiintyi monissa maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Wienin valtionoopperassa, Milanon La Scalassa ja New Yorkin Metropolitanissa.
Suomalaisen oopperataiteen puolesta Talvela teki työtä etenkin Savonlinnan oopperajuhlien johdossa 1972–1979. Filosofian tohtori Pentti Savolainen on tutkinut Savonlinnan oopperajuhlia ja korostanut juuri Talvelan merkitystä.lähde tarkemmin? Talvelasta kaavailtiin Kansallisoopperan pääjohtajaa uuden oopperatalon alkuvaiheen vauhdittamiseksi, mutta hän ehti kuolla ennen toimikautensa alkamista.
Musiikin lisäksi Talvela oli kiinnostunut luonnonmukaisesta maanviljelystä ja lammastaloudesta, joita hän harjoitti kotitilallaan. Nuorena hän nyrkkeili SM-tasolla.
Talvelan puoliso oli vuodesta 1957 kansakoulunopettaja Anna Johanna (Annukka) o.s. Kääriäinen (1934–2016).[2] Heille syntyi kolme lasta.[3] Puolisonsa kuoleman jälkeen Annukka Talvela kirjoitti muistelmateoksen Aina on polku eessä ja kokosi miehensä kirjoituksia (Maailma on kovin suuri).[4]
Martti Talvela kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen tyttärensä häissä kotonaan Juvan Inkilänhovissa vuonna 1989.[5][6] Hänet on haudattu Juvan vanhalle hautausmaalle.
↑Elämän vaiheita.Martti Talvela. Martti Talvela Säätiö. Viitattu 3.9.2018.
↑Annukka Talvelan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 19.6.2016, s. C 22.
↑Lampila, Hannu-Ilari: ”Talvela, Martti (1935–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 607–610. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5Teoksen verkkoversio.
Aromäki, Juhani: Elämäni on musiikki: Tunnetut musiikkimiehet kertovat. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10035-8.
Hako, Pekka: Unohtumaton Martti Talvela. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6307-7.
Heikinheimo, Seppo: Martti Talvela: Jättiläisen muotokuva. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04859-7.
Savolainen, Pentti: Balladi Olavinlinnan oopperajuhlista. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20319-X.
Savolainen, Pentti: Ooppera suomalaisen kulttuuri-identiteetin rakentajana: Fredrik Paciuksen, Kaarlo Bergbomin, Aino Ackten ja Martti Talvelan vaikutus suomalaiseen oopperataiteeseen ja kulttuuri-identiteettiin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1999. ISBN 951-39-0396-6. Teoksen verkkoversio.
Savolainen, Pentti: Martti Talvela: Elämän valoja ja varjoja. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32926-9.
Talvela, Annukka: Aina on polku eessä. Helsinki: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-82-8.
Talvela, Martti: Maailma on kovin suuri. Toimittanut Annukka Talvela. Helsinki: Ajatus, 2000. ISBN 951-566-031-9.