Martti Välikangas

Katunäkymä Martti Välikankaan suunnittelemasta Puu-Käpylästä (rv. 1920-1925)

Kahdesta pitkästä kapearunkoisesta rakennusmassasta koostuva As. Oy Hauho täyttää koko Hauhontien varren Helsingin Vallilassa ja rajaa samalla Puu-Vallilan aluetta itään päin. Välikankaan yhdessä Akseli Toivosen kanssa suunnittelemat työväestön asuintalot valmistuivat 1924–25.

Näkymä Martti Välikankaan suunnitteleman As. Oy Hauhon (rv 1925) sisäpihalta.

Suomen Työväen Säästöpankin pääkonttoriksi rakennettu Välikankaan suunnittelema Paasitalo Siltasaarenkadulla Hakaniemessä valmistui 1958.^[1]

Martti Välikangas (vuoteen 1906 asti Buddén, 1. elokuuta 1893 Kuopion maalaiskunta – 9. toukokuuta 1973 Helsinki)^[2] oli suomalainen arkkitehti. Välikangas tunnetaan erityisesti 1920–1930-lukujen sosiaalisen pienasuntotuotannon kehittäjänä.

Välikankaan tunnetuimmat ja arvostetuimmat työt, kuten Puu-Käpylän puutarhakaupunki ja Vallilan suuret korttelitalot As. Oy Sture ja As. Oy Hauho, edustavat 1920-luvun klassismia. Niissä arkkitehtuurin klassisia muoto- ja koristeaiheita hienostuneesti viljelevä ulkoasu yhdistyy työväestölle suunniteltujen pienasuntojen huolellisesti suunniteltuihin, funktionalismia ennakoiviin pohjararatkaisuihin. 1930-luvulta alkaen Välikangas kuului funktionalismin edelläkävijöihin Suomessa (mm. Olympiakylä 1939–1941 yhdessä Hilding Ekelundin kanssa). Välikangas edisti funktionalismin läpimurtoa erityisesti julkisessa rakentamisessa myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana (1928–1930), rakennushallituksen yliarkkitehtina ja sodanjälkeisen jälleenrakennustoiminnan johtotehtävissä.^[3] Välikankaan myöhempää tuotantoa leimaavat suuret sairaalahankkeet, kuten Savonlinnan keskussairaala (1955) ja Kätilöopisto (1960) Helsingissä.

Uran alkuvaiheet

Välikangas vietti lapsuutensa Savonlinnassa ja kirjoitti ylioppilaaksi siellä 1911. Hän valmistui arkkitehdiksi 1917 Teknillisestä korkeakoulusta. Heti valmistumisensa jälkeen hän työskenteli puoli vuotta Parviaisen tehtaiden palveluksessa Ukrainan Jusofkassa (nykyinen Donetsk) suunnitellen standardisoituja asuintaloja. 1917–1918 hän työskenteli AB Brändö Villastadilla avustaen Bertel Jungia Kulosaaren asemakaavoituksessa sekä Gösta Juslénilla. 1918–1920 Sigurd Frosteruksen ja Ole Gripenbergin toimistossa, suunnitellen mm. Stockmannin uuden liikemerkin. 1918–1919 Välikangas toimi Sotasaaliskomiteassa inventoiden itsenäistyneeseen Suomeen jäänyttä Venäjän valtion rakennusomaisuutta (esim. Suomenlinna). Tämä lisäsi hänen kiinnostustaan ja arvostustaan rakennustaiteen historiaan. Vuodesta 1920 alkaen Välikankaalla oli oma arkkitehtitoimisto Helsingissä.^[3]

Vuosina 1921–1925 Välikangas teki opintomatkoja Italiaan, Espanjaan, Pohjois-Afrikkaan, Ranskaan, Saksaan ja Skandinavian maihin. Välikangas on kertonut saaneensa merkittävimmät vaikutteet arkkitehtuuriinsa Italiasta, erityisesti sikäläisistä arkisista käyttörakennuksista, ”architettura minoresta”.^[3]

1920-luku: sosiaalisen asuntotuotannon kehittämistä klassismin hengessä

Välikangas tunnetaan erityisesti 1920–1930-lukujen sosiaalisen pienasuntotuotannon kehittäjänä. Hänen merkittävimpänä työnä pidetään vuosina 1920–1925 rakennettua nuoruudentyötä, Puu-Käpylän puutarhakaupunkia. Käpylään rakennettiin 165 asuinrakennusta työläisille. Puusta tehdyt rakennukset koottiin standardiosista, ja niissä on pyritty luomaan vaikutelma punamullalla maalatuista talonpoikaistaloista. Myös Italian-matkalla saadut kokemukset ovat nähtävissä näissä 1920-luvun klassisismia edustavissa rakennuksissa. Rakenteeltaan yksinkertaiset asuintalot on koristeltu girlandeilla, temppelinpäädyillä ja rotundoilla ja yhdistetty toisiinsa aidoilla ja arkadeilla. Puutarhakaupunkiaatteen mukaisesti alueella on runsaasti kasvillisuutta.^[2]

Vuonna 1924 Välikangas suunnitteli eri rakennusmateriaaleja ja mittakaavaa, mutta samanlaista klassista muotokieltä hyödyntäen Helsingin Vallilaan suurkortteli-ideaan perustuvat massiiviset asuinkerrostalot As. Oy Sturen ja As. Oy Hauhon työväestön asuntopulaa helpottamaan. Niissä arkkitehtuurin klassisia muoto- ja koristeaiheita hienostuneesti viljelevä ulkoasu yhdistyy työväestölle suunniteltujen pienasuntojen huolellisesti suunniteltuihin, funktionalismia ennakoiviin pohjararatkaisuihin.

Ns. Nymanin talossa Erikinkatu 15–17:ssä (rak. 1926–1927) sijaitsevan Bio Athenan (nykyinen elokuvateatteri Orion) valeperspektiiviä hyödyntävää eteistilaa pidetään suomalaisen art décon huippuesimerkkinä. Tilan mittasuhteissa ja valeperspektiivin luomisessa Välikankaan esikuvana on Vatikaanissa sijaitseva Berninin suunnittelema Scala Regia.

Välikankaan muita klassisistisia töitä Helsingissä ovat muun muassa virkamiesten asuintaloksi rakennettu As. Oy Töölönkatu 14 (1923–1924) ja Tähtitorninmäen observatorion yhteyteen rakennettu Ursan tähtitorni (1926). Välikankaan viimeinen tyyliltään vielä niukan klassisistinen asuinrakennus on 1931 valmistunut, massiivisella kulmatornilla varustettu As Oy Fredrikinlinna Ruoholahdenkadun ja Albertinkadun kulmassa.^[3]

1930-luku: funktionalismin edistäjänä asuin- ja julkisessa rakentamisessa

1930-luvulla Välikangas siirtyi ensimmäisten suomalaisten arkkitehtien joukossa funktionalismiin. Ensimmäisen kerran funktionalistinen muotokieli tulee näkyviin 1932 valmistuneessa As. Oy Artturinlinnassa (Malminrinne 2–4), jota pidetään yhtenä vaikuttavimmista eimerkeistä varhaisesta funktionalismista Helsingissä. Yhdessä Hilding Ekelundin kanssa suunniteltua Olympiakylää (1939–1941), taas pidetään Suomen merkittävimpänä funkiskaupunginosana. Muita tämän kauden töitä Helsingissä ovat As. Oy Erikinkatu 33 (1933) ja As. Oy Malminkatu 22 (1936), Apollon yhteiskoulu (1936) ja Ruskeasuon ratsastushalli (1938–1939, 1940, 1947–1952).

Mikkelissä on runsaasti Välikankaan suunnittelemia tyyliltään funktionalistisia kohteita, kuten Urheilupuiston porttirakennus (1934), Mikkelin linja-autoasema (1934), Harjun siunauskappeli (1937), Päämajakoulun laajennus (1937), Jaman liiketalo, suojeluskuntatalo (1938) ja Säästöpankin talo (1940).

Omien suunnittelutöiden lisäksi Välikankaankaalla oli merkityksellinen rooli suomalaisen arkkitehtuurin kehittymisessä laajemminkin funktionalistiseen suuntaan 1930-luvulta alkaen. Vuosina 1928–1930 hän oli Arkkitehti-lehden päätoimittaja. Vuosina 1937–1940 hän toimi Rakennushallituksen yliarkkitehtina ja sen jälkeen vuosina 1942–1944 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä Viipurin rakennuspiirin päällikkönä valvoen valtiollista jälleenrakennustoimintaa Karjalassa. Sotien jälkeen hän toimi samassa tehtävässä Pohjois-Suomessa. Lisäksi hän toimi vuosikymmenien mittaan tuomarina useissa suunnittelukilpailuissa. Näissä tehtävissä Välikangas kohotti rakennushallituksen suunnittelutoiminnan tasoa ja edisti funktionalismin läpimurtoa Suomessa erityisesti julkisessa rakentamisessa.^{[2][4] [3]}

Välikangas suunnitteli muutenkin paljon kohteita Etelä-Savoon, esimerkiksi Savonlinnan keskussairaalan, Parkumäen taistelun muistomerkin (1929) Rantasalmella ja Koikkalan kirkon (1959) Juvalla. Turun rautatieasemarakennuksen (1940) Välikangas suunnitteli yhdessä Väinö Vähäkallion kanssa.

1940–1960-luvut: jälleenrakennusajan suuret hankkeet

Sodan jälkeen Välikangas suunnitteli aluksi romanttisempaa suuntausta edustaneita rakennuksia kuten Helsingin Käpylän Park-hotellin osoitteessa Pohjolankatu 38 (1946, 1949).

Hänen myöhempiä hankkeitaan olivat muun muassa massiiviset sairaalahankkeet, joissa tiukat tilaohjelmat rajoittivat arkkitehtonisia tavoitteita. Näihin kuuluivat muun muassa Savonlinnan keskussairaala ja Kätilöopisto. Muita Välikankaan tämän aikakauden hankkeita olivat STS-pankin talo sekä Hyvinkään korkein asuinkerrostalo Kymppitalo.

Välikangas yhteiskunnallisena vaikuttajana

Lähteet

1. STS-pankin historia: 1949–1958 Palkansaajasäätiö. Viitattu 8.6.2014.
2. Rakennustaiteen museo Arkistoitu versio
3. Keinänen, Timo: Martti Välikankaan vuosikymmenet Käpylästä Paasitaloon. Teoksessa Martti Välikangas 1893-1973 arkkitehti. Abacus ajankohta 4., s. 6–101. Suomen rakennustaiteen museo, 1993.
4. Kahden Suomen draama 1930–1935: Unelma kaupungista (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

• Keinänen, Timo & Paatero, Kristiina (toim.): Martti Välikangas 1893–1973. Arkkitehti. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1993. ISBN 951-9229-83-3 Teoksen esittely. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia Välikankaan rakennuksista Korttelit.fi-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Martti Välikankaan kädenjälki Etelä-Savossa. Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.