Marttila S:t Mårtens |
|
---|---|
sijainti |
|
Marttilan kunnantalo. Rakennuksen edustalla on Arto Ali-Eskolan kunnan vaakunaan perustuva veistos. |
|
Sijainti | |
Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
Seutukunta | Loimaan seutukunta |
Kuntanumero | 480 |
Hallinnollinen keskus | Marttilan kirkonkylä |
Perustettu | 1409 |
Kokonaispinta-ala |
195,99 km² 282:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 195,31 km² |
– sisävesi | 0,68 km² |
Väkiluku |
1 923 261:nneksi suurin 31.10.2024 [2] |
– väestötiheys | 9,85 as./km² (31.10.2024) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 15,9 % |
– 15–64-v. | 56,3 % |
– yli 64-v. | 27,8 % |
Äidinkieli | 2023 [4] |
– suomenkielisiä | 95,6 % |
– ruotsinkielisiä | 1,0 % |
– muut | 3,4 % |
Kunnallisvero |
8,50 % 196:nneksi suurin 2024 [5] |
Työttömyysaste | 7,7 % (2019) [6] |
Kunnanjohtaja | Anne Ahtiainen[7] |
Kunnanvaltuusto | 17 paikkaa |
2021–2025[8] • Kesk. • Kok. • PS • SDP |
7 5 4 1 |
Kunnan kotisivut |
Marttila (ruots. S:t Mårtens) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Marttilan naapurikunnat ovat Koski Tl, Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä ja Salo.
Marttilan kunnan läpi virtaa Somerolta alkunsa saava ja Paimioon päättyvä Paimionjoki. Sen varrella on kuusi voimalaitospatoa, mutta se on myös suosittu kanoottireitti.[9] Marttilassa on myös noin 30 kilometrin mittainen Heikolan korven eräreitistö, joka on Varsinais-Suomen pisimpiä.[10][9] Koko kunnan alueella ei ole yhtään järveä.[11]
Nimi Marttila tulee 300-luvulla eläneestä Pyhän Martinuksen suojeluspyhimyksestä. Pyhä Martti esiintyy myös Marttilan vaakunassa, jossa hän leikkaa viittaansa antaakseen siitä palasen köyhälle.
Marttilan alueen varhaisimmat ihmiset olivat Paimionjoen varrelle saapuneita asukkaita. Paimionjoen keskijuoksun vaiheilta on löydetty rautakautisia asuinpaikkoja muun muassa Mäntsälän kylän alueelta. Vanhimmat esinelöydöt ovat 5000 vuoden takaa.[12]
Keskiajalla Marttilan alue oli vilkas läpikulkupaikka. Marttilan halki kulki Hämeen ja Turun linnat yhdistävä Hämeen härkätie.[12] Keskiajalla Marttilan kunta kuului Uskelan kirkkopitäjään. Marttilan ensimmäinen kirkkorakennus sijaitsi Krouvin pellolla.[13] Tämä jäi pois käytöstä, kun Mäntsälän kylään rakennettiin katolinen kirkko 1300-luvulla. Toinen kirkko tuhoutui maanvyörymän seurauksena 1400-luvulla. Paikkaa kutsutaan nykyisin Kellolammeksi.[14][15]
Kirkollisesti Marttila irtaantui Uskelasta 1300-luvulla. Marttilan perustamisvuotena pidetään kuitenkin vuotta 1409, jolloin Marttila on mainittu ensimmäisen kerran itsenäisenä pitäjänä.[16][17] Omana hallinto- ja kirkkopitäjänään Marttila on käsittänyt laajimmillaan nykyiset Marttilan, Kosken, Karinaisten, Tarvasjoen ja osin Halikon ja Pöytyän alueet.[12]
Keskiajalla Marttilaan oli suunnitteilla kivikirkko, jonka sakaristo valmistui vuosien 1505–1515 aikana.[18] Sakariston rauniot löytyivät vuonna 1937.[19] Nykyisen kirkon paikalle rakennettiin 1500-luvulla uusi puukirkko. Ennen nykyisen kirkon valmistumista käytössä oli 1640-luvulla valmistunut puinen pitkäkirkko. Nykyinen Marttilan kirkko on rakennettu vuonna 1765.[12][13]
Nuijasodan päätösvaiheessa vuonna 1599 Mäntsälän kylän tienoilla käytiin Marttilan taistelu, jossa talonpoikien tukemat Kaarle IX:n ruotsalaisjoukot löivät Sigismundin puolesta taistelleet Axel Kurckin joukot. Marttilan taistelu ratkaisi katolisuuden poistumisen Suomesta. Mäntsälän kylässä sijaitsee taistelusta kertova muistomerkki. Paikalta on löydetty myös taistelusta peräisin olevia esineitä.[12][20]
Marttilan kautta kulkevat Turusta Hämeenlinnaan vievä valtatie 10 ja sen kanssa risteävä, Aurasta Saloon johtava seututie 224. Paimionjokea sen pohjoisrannalla noudattelevat valtatien 10 eteläpuolella vanhaan Hämeen härkätiehen kuuluvat yhdystiet 12307 ja 2264, joista jälkimmäinen kulkee Marttilan keskustaajaman läpi. Valtatieltä 10 Ollilan luona Karinaisten Kyröön johtaa yhdystie 2253.[21]
Marttilassa asui 31.12.2021 yhteensä 1990 henkeä. Näistä suomenkielisiä oli 1916 eli 96,3% väestöstä. Ruotsinkielisiä oli 19 eli 1,0%. Vieraskielisiä oli kunnassa 55 eli 2,8%.[22] Vieraskielisistä ryhmistä tärkeimmät olivat ukraina (18 puhujaa) ja viro (11 puhujaa).[23]
Väestöstä 73,8% kuului vuonna 2023 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,5% muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. 24,7% ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.[24]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 lopussa Marttilassa oli 1 988 asukasta, joista 872 asui taajamassa, 1 095 haja-asutusalueilla ja 21:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Marttilan taajama-aste on 44,3 %.[26] Kunnassa on vain yksi taajama, Marttilan kirkonkylä.[27]
Marttilassa on 23 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973)[28]:
|
|
|
Paimionjoki jakaa kylät eteläisiin ja pohjoispuolen kyliin. Vain Prunkilan kylä ulottuu joen kummallekin puolelle.
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Marttilassa olivat seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[29]:
Vuoden 2019 alusta Koski Tl ja Marttila muodostavat yhteisen Martinkosken seurakunnan.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Marttilan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[30] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[31]. Evankelisuus tuli paikkakunnalle Kaarle Isak Nordlundin ollessa siellä pitäjänapulaisena 1841–1853 ja sillä oli huomattava vaikutus paikkakunnan uskonnolliseen elämään. Vuonna 1908 perustettiin liikkeen paikallisosasto Marttilan nuorisoliitto ja sen rinnalle vuonna 1924 Marttilan yläpään nuorisoliitto. Kummankin toiminta oli niin aktiivista, että ne rakennuttivat omat rukoushuoneensa, yläpään nuorisoliitto 1929 Loven kylään ja alapään nuorisoliitto Vättilän kylään 1933.[32]
Muita luterilaisia kirkkokuntia edustaa Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta[33].
Marttilan halki kulkee Paimionjokea seuraillen Turusta Hämeenlinnaan johtava Hämeen Härkätie. Sen varrella sijaitsee Antti Piimäsen suunnittelema, vuonna 1765 valmistunut Marttilan Pyhän Martin kirkko.[34] Muita nähtävyyksiä ovat muun muassa Hämeen Härkätien varressa sijaitsevat Marttilan taistelun muistomerkki, Kirkkomuseo ja Kotiseutumuseo.[35] Kotiseutumuseon takana sijaitsee myös Suomen viimeisen, vuonna 1824 tapahtuneen mestauksen muistomerkki.[35]
Marttilan alueella puhutun kielen perustana on Turun ylämaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Marttilan murteelle tyypillinen piirre on Lounais-Suomen erikoisgeminaation ja yleisgeminaation välinen tyyppi p,t,k,s-konsonanteissa.[36]
Marttilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sile eli aladobi sekä ässän- tai rinkilänmuotoiset pikkuleivät.[37]
Marttilan kunnanjohtajana on toiminut vuodesta 2023 lähtien Anne Ahtiainen.[38] Ylintä päätösvaltaa Marttilan kunnasssa käyttää 17-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Reino Lindqvist (kesk.), 1. varapuheenjohtajana Anne Valta (kok.) ja 2. varapuheenjohtajana Anne Jurttila-Portaala (kesk.).[39]
Kunnan hallintoa johtaa 8-jäseninen kunnanhallitus. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii Eeva Korimäki (kok.) ja varapuheenjohtajana Karri Rannikko (kesk.).[40] Marttilan kunnassa toimivia lautakuntia ovat hyvinvointilautakunta, sivistyslautakunta, sosiaalilautakunta ja tekninen lautakunta Lakisääteisiä lautakuntia ovat keskusvaalilautakunta sekä tarkastuslautakunta.[41]
Marttila kuuluu kansallisissa vaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiiriin. Kansanedustajaksi Marttilasta on valittu Lauri Heikkilä, joka toimi perusuomalaisten kansanedustajana vaalikaudella 2011–2015.[42]
Vaalivuosi | SDP | Kesk. | Kok. | PS | Graafinen esitys, paikat ja äänestysprosentti | Yht. | % | Sukupuolijakauma (M/N) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2008 | 2 | 11 | 5 | 3 |
| 21 | 65,6 |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
2012 | 1 | 8 | 4 | 4 |
| 17 | 65,7 |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
2017 | 1 | 8 | 6 | 2 |
| 17 | 59,8 |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
2021 | 1 | 7 | 5 | 4 |
| 17 | 61,3 |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksesta sekä Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta |