Marxilainen sosiologia viittaa sosiologian harjoittamiseen marxilaisesta näkökulmasta. Marxismi itsessään voidaan ymmärtää sekä poliittisena filosofiana että sosiologiana, erityisesti niiltä osin kuin se pyrkii pysymään tieteellisenä, järjestelmällisenä ja objektiivisena ennemmin kuin puhtaasti normatiivisena ja preskriptiivisenä. Marxilainen sosiologia voidaan määritellä "konfliktiteorian muodoksi, joka liittyy ... marxismin pyrkimykseen luoda positiivinen (empiirinen) kapitalistisen yhteiskunnan tiede osana vallankumouksellisen työväenluokan mobilisointia".[1] American Sociological Associationin marxilaisen sosiologian osasto "on kiinnostunut tutkimaan, kuinka marxilaisen metodologian ja marxilaisen analyysin käsityksiä voidaan käyttää selittämään modernin yhteiskunnan monimutkaista dynamiikkaa".[2]
Marxilaisen sosiologian ydinkäsitteisiin kuuluvat materialistinen historiankäsitys, tuotantotavat sekä pääoman ja työvoiman välinen suhde.[1] Marxilainen sosiologia on kiinnostunut erityisesti yhteiskunnan ja talouden välisistä suhteista.[2] Avainkysymyksiä ovat:
Yhteiskuntateorian alalla marxilaista sosiologiaa pidetään yhtenä merkittävistä sosiologisista paradigmoista ja se yhdistetään konfliktiteoriaan ja kriittiseen teoriaan.
Marxismiin verrattuna marxilainen sosiologia asettaa suhteellisen vähän merkitystä luokkavallankumoukselle.
Marxilaiseen filosofiaan verrattuna marxilainen sosiologia pyrkii kehittämään objektiivisen poliittisen kansantaloustieteen kriittisen filosofisen praktiikan sijaan.
Marxilainen sosiologia voidaan käsittää marxismista vaikutteita saaneena taloussosiologian alalajina.
Marxilainen sosiologia kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Karl Marxin ajatusten innoittamana.[1][3] Marxia pidetään yhtenä varhaisen sosiologian merkittävimmistä ajattelijoista Max Weberin ja Émile Durkheimin ohella.[3] Ensimmäinen marxilainen sosiologian koulukunta tunnettiin austromarxismina ja ajan huomattavia marxilaisia ajattelijoita olivat muun muassa Carl Grünberg ja Antonio Labriola.[3] Marxilaisen sosiologian kehitys tapahtui pitkälti akateemisen maailman reunoilla, ja jotkut asettivat marxilaisen sosiologian vastakkain "porvarillisen sosiologian" kanssa.[3]
Marxismin inspiroima Venäjän vallankumous, joka johti Neuvostoliiton syntyyn, vahvisti tätä jakoa joksikin aikaa; pian sosiologia kuitenkin joutui muiden "porvarillisten" tieteiden tavoin tukahdutetuksi kommunistivaltioissa.[3] Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sosiologia sai jälleen jalansijan kommunistivaltioissa ja marxilaisen sosiologian sisälle kehittyi kaksi erillistä ajattelutapaa: neuvosto-marxismi, joka kehittyi 1900-luvun kommunistivaltioissa (pääosin Neuvostoliitossa), palveli valtion etuja ja oli pakotettu noudattamaan materialistisen historiankäsityksen dogmaa; sekä itsenäisempi marxilaisuuden tutkimukseen keskittynyt koulukunta länsimaissa.[1] Länsimainen marxilainen koulukunta (1940-luvun tienoilla) tuli hyväksytyksi länsimaisessa akateemisessa maailmassa ja ajan myötä pirstoutui erilaisiin näkökulmiin, kuten Frankfurtin koulukuntaan ja kriittisen teorian koulukuntaan.
Entisissä kommunistivaltioissa kuten Puolassa marxilainen ajattelu on kohdannut takaiskuja johtuen sen aiemmasta valtion tukemasta erityisasemasta, mutta marxilainen ajattelu on edelleen määräävässä asemassa jäljellä olevien kommunistivaltioiden (esimerkiksi Kiinan) sosiologian tutkimuksessa.