Matalaröllinurmikka | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Yläkaari: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Alaheimo: | Chloridoideae |
Suku: | Röllinurmikat Eragrostis |
Laji: | minor |
Kaksiosainen nimi | |
Eragrostis minor |
|
Katso myös | |
Matalaröllinurmikka Wikispeciesissä |
Matalaröllinurmikka (Eragrostis minor) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, röllinurmikoiden (Eragrostis) sukuun kuuluva kasvilaji. Matalaröllinurmikka on yksivuotinen ja usein matalakasvuinen kasvilaji, joka on sekoitettavissa lähinnä vain muihin röllinurmikkalajeihin.[1]
Matalaröllinurmikka kasvaa löyhinä mättäinä, ja sen varret ovat kasvutavaltaan maanmyötäisiä tai kohenevia. Lehtitupet ovat pitkäkarvaisia, ja lehdet ovat melko kapeita sekä tasapintaisia. Kielekkeen paikalla on karvarivi. Matalaröllinurmikan kukinto on pitkulainen ja melko tiivis röyhy. Röyhyn tähkylät ovat pitkulaisia, vain 1–2 mm leveitä, tummia, vihneettömiä ja monikukkaisia. Kussakin tähkylässä on usein yli kymmenen kukkaa. Tähkylöiden kaleet ovat lyhyet sekä keskenään hieman erikokoiset, ja niissä on yhdestä kolmeen suonta. Ulkohelpeet ovat köliselkäisiä, vihneettömiä ja kolmisuonisia. Matalaröllinurmikka kukkii elo–syyskuussa.[1]
Matalaröllinurmikka kasvaa avoimilla ja hiekkaisilla kasvupaikoilla ihmisvaikutteisessa ympäristössä[1]. Suomessa matalaröllinurmikasta on tehty vain pari havaintoa Helsingin ja Turun seuduilta[2].