Mathilde Bonaparte

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Prinsessa Mathilde Bonaparte (1820-1904). Édouard Dubufen (1819–1883) maalaus 1861. Versailles'n taidekokoelmat.

Mathilde Laetitia Wilhelmine Bonaparte, San Donaton ruhtinatar (27. toukokuuta 1820 Trieste – 2. tammikuuta 1904 Pariisi) oli Jérôme Bonaparten ja Catharina von Württembergin tytär. Keisari Napoleon oli hänen setänsä ja Württembergin kuningas Fredrik I oli hänen isoisänsä.

Mathilde kasvatettiin Firenzessa ja Roomassa. Hän nai venäläisen tehtailijan, Prince de San Donaton arvonimen hankkineen Anatole Demidoff di San Donaton (Anatoly Nikolayevich Demidov) (1812–1870), 1840 Firenzessa. Venäjällä arvonimeä ei koskaan tunnustettu.

Kahden vahvan persoonan avioliitosta tuli myrskyisä. Demidov halusi pitää aiemman rakastajattarensa Dinon herttuatar Marie Valentine Joséphine de Sainte-Aldegonden, joka oli jo tahollaan naimisissa. Mathilde hyökkäsi Valentinen kimppuun naamiaisissa ja sai omalta aviomieheltään kaksi läimäisyä kasvoihinsa. Asia oli näin selvä, julkinen nöyryytys oli tapahtunut ja ero oli mahdollinen.[1]

Mathilde lähti 1846 Ranskaan uuden rakastajansa ranskalaisen kuvanveistäjä, kreivi Émilien de Nieuwerkerken ja aviomiehensä jalokivien kanssa. Ero tuli 1847 keisari Nikolai I:n henkilökohtaisella päätöksellä, Mathilden äiti oli keisarin serkku. Pietarilainen oikeusistuin määräsi 200 000 frangin vuosittaisen elatusmaksun.

Pariisissa prinsessa Mathilde piti kirjallista salonkia, oli seuraelämän keskushenkilöitä ja hyökkäsi kirjallisuuspiireissä vaikuttavien ystäviensä kautta miestään vastaan. Kirjailija Théophile Gauthier oli vuonna 1868 hänen palkattu kirjastonhoitajansa. Prinsessa Mathilde piti yllä kontakteja venäläisiin äidinpuoleisiin serkkuihinsa keisarillisessa hovissa Pietarissa.

Aviomiehensä kuoleman jälkeen vuonna 1870 hän nai taiteilija ja runoilija Claudius Marcel Popelin (1825–1892). Hän oli ainoa Bonaparte-suvun jäsen joka sai jäädä Ranskaan toukokuun 1886 jälkeen kun tasavalta karkotti maasta kaikkien aikaisempien hallitsijasukujen jäsenet. Vuonna 1896 prinsessa Mathilde kutsuttiin vieraaksi tilaisuuteen, jossa olivat läsnä keisari Nikolai II ja keisarinna Alexandra.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Querlin, Marise: La princesse Mathilde: souveraine sans couronne, s. 169. Éditions Rencontre, 1966.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.