Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Paralympialaiset | |||
Pöytätennis | |||
Kultaa | Barcelona 1992 | miehet kaksinpeli, luokka 1[1] | |
Kultaa | Atlanta 1996 | miehet joukkuekilpailu, luokka 1–2[1] | |
Hopeaa | Toronto 1976 | miesten nelinpeli, luokka 1A[1] | |
Hopeaa | Arnhem 1980 | miesten nelinpeli, luokka 1A[1] | |
Hopeaa | Atlanta 1996 | miehet kaksinpeli, luokka 1[1] | |
Hopeaa | Sydney 2000 | miesten kaksinpeli, luokka 1[1] | |
Pronssia | Arnhem 1980 | miesten yksinpeli, luokka 1A[1] | |
Pronssia | New York 1984 | miesten kaksinpeli, luokka 1A[1] | |
Pronssia | Soul 1988 | miesten kaksinpeli, luokka 1A[1] | |
Pronssia | Barcelona 1992 | miehet joukkuekilpailu, luokka 2[1] | |
Uinti | |||
Hopeaa | Heidelberg 1972 | 25m selkäuinti, luokka 1A[1] | |
Yleisurheilu | |||
Hopeaa | Toronto 1976 | miesten 10-ottelu, luokka 1A[1] |
Matti Launonen (31. toukokuuta 1944[2] Kuopio[3] – 23. maaliskuuta 2019[3] Atlantis, Florida) oli suomalainen parapöytätennispelaaja. Launonen voitti vuosina 1976–2000 kymmenen paralympiamitalia pöytätenniksessä sekä yhden mitalin uinnissa että yleisurheilussa.[1]
Launonen kilpaili vaikeimmin vammautuneiden pyörätuolipelaajien ykkösluokassa. Hän kilpaili 1970-luvulla myös uinnissa, yleisurheilussa ja viisiottelussa.
Launonen vammautui 19-vuotiaana, kun hänen kuljettamansa auto kääntyi 80 kilometrin tuntivauhdissa äkisti ja pyörähti ympäri. Onnettomuuden syynä oli ilmeisesti käsijarruun tullut vika. Launonen oli kyyditsemässä suunnistusporukkaa Kalevan rastien kilpailuun. Launonen totesi STT:n haastattelussa vuonna 2004, että jos onnettomuutta ei olisi tapahtunut, hän ei todennäköisesti olisi olympiavoittaja, koska suunnistus ei ole olympialaji.
Launonen vietti talvensa vuodesta 1989 lähtien Floridassa.[4]
Launonen kuoli 74-vuotiaana sairaalassa Floridassa. Hän oli kaatunut aiemmin kotonaan sisäpyörätuolillaan ja loukkaantunut.