Maurice Janin

Maurice Janin vuonna 1919.

Pierre Thiébault Charles Maurice Janin (19. lokakuuta 1862 Pariisi – 28. huhtikuuta 1946 Saint-Sébastien)[1][2] oli ranskalainen divisioonakenraali, joka toimi Venäjän sisällissodan aikana Siperiassa olleiden ympärysvaltojen interventiojoukkojen komentajana.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janin valmistui Saint-Cyrin sotilasakatemiasta vuonna 1882 ja École supérieure de guerre -sotakoulusta vuonna 1892. Hän palveli aluksi Ranskan jalkaväessä ja vuodesta 1895 pääesikunnan tiedusteltoimistossa. Hän avusti Venäjän keisari Nikolai II:a tämän vieraillessa Ranskassa vuonna 1896 ja opetti Nikolain yleisesikunta-akatemiassa Pietarissa vuosina 1910–1911. Hänet ylennettiin prikaatikenraaliksi ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915. Hän oli Ranskan sotilaallisena edustajan Venäjällä vuosina 1916–1917.[1]

Janin nimitettiin 7. elokuuta 1918 komentamaan Tšekkoslovakian legioonaa, joka soti Venäjän valkoisten rinnalla Siperiassa. Hän saapui Siperiaan syksyllä 1918 Yhdysvaltojen, Tyynenmeren ja Vladivostokin kautta.[1] Myöhemmin ympärysvaltojen ylin sotaneuvosto nimitti hänet kaikkien Siperian interventiojoukkojen komentajaksi. Vain japanilaiset eivät olleet hänen alaisuudessaan.[3] Janinilla oli kireät suhteet Siperian valkoisten johtajaan Aleksandr Koltšakiin ja Ison-Britannian sotilasedustajaan Alfred Knoxiin.[1] Janin tuki ja suosi tšekkijoukkoja, mikä raivostutti Koltšakia.[3]

Siperian valkoisten peräännyttyä Irkutskiin siellä puhkesi joulukuun 1919 lopussa tšekkien tukema sotilaskapina ja paikalliset sosialistivallankumoukselliset ja menševikit ottivat vallan kaupungissa pakottaen Koltšakin eroamaan. Janin lupasi turvata Koltšakille pääsyn turvaan Britannian sotilasedustustoon, mutta tammikuun puolivälissä 1920 tšekit luovuttivatkin Koltšakin ja tämän pääministerin Viktor Pepeljajevin kapinallisille.[3] Ranskan pääministeri Alexandre Millerand vaati sähkeitse Janinilta selitystä ja toimia Koltšakin vapauttamiseksi,[1] mutta Irkutskissa vallan ottanut bolševikkien johtama vallankumouskomitea teloitti Koltšakin ja Pepeljajevin 7. helmikuuta.[1][3]

Koltšakin kohtalo varjosti Janinin mainetta. Palattuaan myöhemmin samana vuonna Ranskaan Janin kirjoitti Le Matin -lehteen, että Venäjän valkoisten tukeminen oli ollut virhe, sillä he edustivat maan vanhaa hallintoa ja olivat ”Saksan vaikutuksen alaisia”. Janin julkaisi vuonna 1933 muistelmansa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Spencer C. Tucker (ed.): World War I: The Definitive Encyclopedia and Document Collection, s. 837. Bloomsbury 2014. Google Books (englanniksi)
  2. ↑ Janin, Pierre (1862-1946) (ranskaksi) Bibliothèque nationale de France. Viitattu 22.9.2024.
  3. ↑ a b c d Antony Beevor: Venäjän vallankumous ja sisällissota, s. 323, 357, 450, 453–456 (suom. Markku Päkkilä). WSOY, Helsinki 2022. Alkuteos Russia – Revolution and Civil War 1917–1921.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]