Maurice Michael Otunga (31. tammikuuta 1923 Chebukwa – 6. syyskuuta 2003) oli kenialainen roomalaiskatolinen arkkipiispa ja yksi kirkon kardinaaleista.[1] Otunga oli ensimmäinen papiksi, piispaksi, arkkipiispaksi ja kardinaaliksi päässyt kenialainen.[2]
Otungan isä oli perinteinen bukusujen heimopäällikkö, jolla oli kymmeniä vaimoja. Hänen äitinsä oli ennustaja. Otunga kääntyi katolilaiseksi ja sai kasteen vuonna 1935; myös hänen vanhempansa kastettiin 1960-luvulla.[2]
Otunga kieltäytyi vuonna 1947 päällikön asemasta isänsä vetäydyttyä. Sen sijaan hän aloitti vuonna 1947 opintonsa Paavillisessa Urbaniana-yliopistossa. Hän sai teologian lisensiaatin syyskuussa 1951.[2]
Otungan vihki papiksi Kisumuun Pietro Fumasoni Biondi 3. lokakuuta 1950. Hänet nimitettiin Kisumun vihkipiispaksi sekä Tacapaen titulaaripiispaksi 17. marraskuuta 1956. Piispaksi vihkiminen seurasi 25. helmikuuta 1957. Pääkonsekraattorina toimi James Robert Knox, jota avustivat Frederick Hall ja John Joseph McCarthy.[1]
Otunga sai 21. toukokuuta 1960 nimityksen Kisiin piispaksi ja 20. tammikuuta 1964 lisäksi Kenian sotilaspiispaksi.[1]
15. marraskuuta 1969 Otunga siirrettiin Kisiin piispan tehtävistä Nairobin koadjuuttoriarkkipiispaksi ja Polymartiumin titulaariarkkipiispaksi. 24. lokakuuta 1971 hänestä tuli Nairobin arkkipiispa. Hänet ylennettiin kardinaaliksi ja nimitettiin San Gregorio Barbarigo alle Tre Fontanen kardinaalipapiksi 5. maaliskuuta 1973. Hän jäi eläkkeelle Nairobin arkkipiispan tehtävistä 21. huhtikuuta 1997 ja Kenian sotilaspiispan tehtävistä 29. elokuuta 1997.[1]
Otunga osallistui Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen ja kahteen konklaaviin (molemmat 1978).[1]
Eläkkeelle jäätyään Otunga asui vanhainkodissa. Hän kuoli Mater Misericordiae -sairaalan teho-osastolla Nairobissa sydänpysähdykseen[2] oltuaan pitkään sairaana.[3]
Helmikuussa 2005 ilmoitettiin, että Otungan beatifikaation suunnittelu oli aloitettu. Tämän yhteydessä hänet siirrettiin Saint Austin -hautausmaalta Resurrection Gardensiin. Uudelleenhautaus tapahtui salaisesti 24. elokuuta 2005; toimenpidettä olivat vastustaneet bukusuyhteisön edustajat, jotka uskoivat sen voivan johtaa kiroukseen.[2]
|