Mauro Forghieri (13. tammikuuta 1935 Modena, Emilia-Romagna, Italia – 2. marraskuuta 2022) oli italialainen insinööri, joka toimi Formula 1 -talli Ferrarin kilpa-autojen suunnittelijana 1960–1970-luvuilla.[1] Hän oli ensimmäisiä F1-insinöörejä, jotka ottivat suunnittelemissaan autoissaan käyttöön takasiiven vuoden 1968 Belgian osakilpailussa.[2]
Isänsä avustamana Forghieri pääsi harjoittelijaksi ja lopulta töihin Ferrarille vuonna 1957, missä hän työskenteli autonsuunnittelija Carlo Chitin kanssa.[3] Vuonna 1961 Chiti ja monet avainasemassa olleet insinöörit kuitenkin lopettivat ja siirtyivät ATS-talliin, minkä seurauksena Forghierin vastuulle jäi autonsuunnittelutyö 1960-luvulta aina 1980-luvun puoliväliin asti.[3] Merkittävimmät saavutukset Forghierin ajalta olivat John Surteesin mestaruus vuonna 1964, Niki Laudan vuosina 1975 ja 1977 sekä Jody Scheckterin 1979.[3] Talli voitti myös useamman valmistajien mestaruuden hänen aikakaudellaan.[3] Suunnittelupuolella Forghieri perehtyi puoliautomaattiseen vaihteistoon vuonna 1979, mutta talli otti järjestelmän käyttöön vasta kaudella 1989.[4]
Vuonna 1985 Forghieri siirrettiin Ferrarin autotehtaan tekniselle kehitysosastolle ja hänet korvattiin F1-suunnitteluosastolla Harvey Postlethwaitella, koska 1980-luvun heikompi menestysvaihe aiheutti paineita italialaismediassa ja tallin sisäisessä politiikassa.[3] Uudessa työtehtävässään Forghieri osallistui Ferrari 408 4RM -auton suunnitteluun vuosina 1985–1987, minkä jälkeen hän jätti Ferrarin siirtyäkseen Lamborghinin insinööriosastolle.[3]
Siirryttyään Chryslerin toimitusjohtajan Lee Iacoccan perustamalle Lamborghini-osastolle vuonna 1987 Forghierin tehtävänä oli suunnitella F1-moottori, jota voisi käyttää Lamborghinin urheiluautoissa.[3] Forghieri ja insinööri Daniele Audetto suunnittelivat V12-moottorin, joka oli vapaasti hengittävä moottori ja Larrousse/Lola -talli käytti sitä kausilla 1989–1990 parhaana tuloksenaan kolmas tila vuoden 1990 Japanin osakilpailussa.[3] Kaudella 1991 moottoria käytti Lamborghini-perustainen Modena -talli, mutta heikoin tuloksin.[3] Myös McLarenin Ayrton Senna oli kiinnostunut Forghierin suunnittelemasta moottorista testien perusteella, mutta talli ei lopulta valinnut kyseistä moottoria autoihinsa kaudelle 1993.[3]
Vuonna 1991 Lamborghinin tekninen osasto siirtyi Chryslerille, minkä seurauksena Forghierin tilalle valittiin Mike Royce.[5] Hän siirtyi Bugatin tekniseksi johtajaksi vuosiksi 1992–1994.[6] Hän työskenteli EB 110 ja EB 112 urheiluautojen suunnitteluosastolla.[7]
Vuonna 1992 Forghieri suunnitteli Enelille sähköllä toimivan pienoispakettiauton.[8]
Vuonna 1994 Forghieri osallistui teknisenä asiantuntijana Ayrton Sennan kuoleman aiheuttaneen onnettomuuden tutkintaan San Marinon osakilpailussa.[9]
Vuonna 2005 Forghieri työskenteli italialaisen Project 1221 -autovalmistajan MF1 -urheiluauton suunnittelussa.[10]
Forghieri sai Modenan kunniakansalaisuuden vuonna 2021.[11]
Forghieri kuoli 87-vuotiaana 2. marraskuuta 2022.[12][13] Saman vuoden São Paulon osakilpailussa Ferrari kunnioitti Forghierin muistoa lisäämällä hänelle tarkoitetut kunnianosoitustekstit F1-75 autoihinsa .[14]