Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() ![]() | |||
Miesten pikaluistelu | |||
![]() | |||
![]() |
Garmisch-Partenkirchen 1936 | 10 000 metriä | |
Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
![]() |
Oslo 1937 | yhteispisteet | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Hamar 1934 | yhteispisteet |
Maximilan "Max" Stiepl (23. maaliskuuta 1914 Wien – 27. elokuuta 1992) oli itävaltalainen pikaluistelija, joka Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen edusti Saksaa.
Max Stiepl osallistui 1930-luvulla kaikkiaan 12 kertaa niin MM- kuin EM-kisoihin vuodesta 1934 lähtien. Heti ensimmäisissä EM-kisoissaan 1934 Hamarissa hän otti yhteispisteissä hopeaa ja teki 5 000 metrillä uuden maailmanennätyksen. Saman vuoden MM-kisoissa hän sijoittui neljänneksi. Sen jälkeisissä EM- ja MM-kisoissa Stiepl oli kaikissa 10 parhaan joukossa. Parhaimmaksi saavutukseksi muodostui Oslon vuoden 1937 MM-kisojen yhteispisteiden pronssi.
Olympiakisoihin Stiepl osallistui Garmisch-Partenkirchenissä 1936. Hän luisteli kolme pisintä matkaa sijoittuen 1 500 metrillä ja 5 000 metrillä viidenneksi ja 10 000 metrillä hän saavutti pronssia. [1]
Max Stiepl jatkoi pikaluistelu-uraansa maailmansodan jälkeen uudelleenitsenäistyneen Itävallan väreissä. St. Mortzin vuoden 1948 olympialaisissa hän ei enää ollut huippukunnossa, jota osoittaa sijoitukset: 1 500 metrillä 38., 5 000 metrillä 24. ja 10 000 metrillä 10. Viimeisen kerran hän edusti maataan vuoden 1951 MM-kisoissa. Maansa mestaruuden Stipel voitti kaikkiaan 10 kertaa vuosina 1934-1938, 1943, 1947-1950. Itävallan "Anschlussin" jälkeen hän edusti Saksaa ja sijoittui kolme kertaa toiseksi Saksan mestaruuskilpailuissa. Kovin kotimainen kilpakumppani ennen sotia Stieplille oli Karl Wazulek.[2]