Meiolaniformes

Meiolaniformes
Meiolania platyceps
Meiolania platyceps
Varhaisliitukausi – Holoseeni
Apt-vaihe–Holoseeni[1][2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Alaluokka: Diapsidit Diapsida
Kladi: Testudinata
Kladi: Perichelydia
Kladi: †Meiolaniformes
Sterli & de la Fuente, 2013
Alaryhmät
  • Katso teksti
Katso myös

  Meiolaniformes Wikispeciesissä

Meiolaniformes on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden kladi, jonka fossiileja on löydetty Argentiinasta ja Oseaniasta. Se kuuluu Testudinata-kladiin yhdessä nykyisten kilpikonnien kanssa, mutta sitä ei kuitenkaan lueta varsinaiseen kilpikonnien lahkoon (Testudines). Nämä kaksi kehityshaaraa lienevät eronneen toisistaan varhaisjurakaudella.[1][2][3]

Varhaisimmat Meiolaniformes-fossiilit on löydetty Argentiinasta ja Australiasta, ja ne ovat peräisin varhaisliitukaudelta.[1] Ryhmä ilmestyi luultavasti tätä aiemmin Etelä-Amerikan eteläosissa, mistä se levisi Etelämantereelle ja sieltä edelleen Australiaan. Etelämantereelta ei ole kuitenkaan löydetty Meiolaniformes-fossiileja, mikä vahvistaisi tämän teorian.[3]

Meiolaniformes katosi Etelä-Amerikasta eoseenilla, luultavasti koska Patagonian ilmasto viileni ja kuiveni. Kaikki tätä myöhemmät fossiilit on löydetty Oseaniasta.[3] Australian lisäksi useita Meiolaniformes-lajeja on löydetty Tyynenmeren saarilta (Lord Howelta, Uudesta-Kaledoniasta ja mahdollisesti Fidžiltä ja Uudesta-Seelannista), joille ne saapuivat Australiasta luultavasti kelluen, samalla tavalla kuin nykyiset jättiläiskilpikonnat.[1][4][5]

Meiolaniformes hävisi Australian mantereelta myöhäisellä pleistoseenilla. Pääsyynä uskotaan olleen ihmisen liiallinen hyödyntäminen, mutta myös elinympäristön kuivuminen on saattanut olla vaikuttava tekijä. Lord Howen saarella elänyt Meiolania platyceps kuoli sukupuuttoon jo ennen ihmisen tuloa, mutta Uudessa-Kaledoniassa Meiolaniformes selvisi vielä myöhäiselle holoseenille. Viimeiset yksilöt kuuluivat nimeämättömälle lajille, jonka ihmiset hävittivät noin vuonna 531 jKr. Ihmisten uskotaan käyttäneen näitä suurikokoisia matelijoita ravinnokseen.[4]

Varhaisilla Meiolaniformes-lajeilla oli ulkonemia ohimoaukon yläpuolella, jotka Meiolaniidae-lajeilla olivat kehittyneet selviksi sarviksi. Lajien kilven muoto vaihteli soikeasta lähes pyöreään.[1]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1][3]

Fylogenia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joyce (2017):[2]


 Testudinata 

†Proterochersis




†Proganochelys




†Palaeochersis



†Australochelys


 Mesochelydia 

†Indochelys



†Kayentachelys



†Condorchelys



†Eileanchelys



†Heckerochelys


 Perichelydia 

†Kallokibotion



†Helochelydridae



†Sichuanchelyidae



†Spoochelys



†Meiolaniformes



Kilpikonnat (Testudines)







Sterli (2015).[1] Kladogrammista on jätetty pois Trapalcochelys, Patagoniaemys ja Gaffneylania, joiden sukulaissuhteet ovat epäselvät.[1][3]


 Meiolaniformes 

Chubutemys





Peligrochelys






Otwayemys



 Meiolaniidae 

Niolamia




Ninjemys




Warkalania



Meiolania








Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Sterli, Juliana: A Review of the Fossil Record of Gondwanan Turtles of the Clade Meiolaniformes. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, huhtikuu 2015, 56. vsk, nro 1, s. 21–45. doi:10.3374/014.056.0102 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Basal Mesozoic Turtles. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 65–113. doi:10.3374/014.058.0105 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.6.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b c d e Sterli, Juliana & de la Fuente, Marcelo S. & Krause, J. Marcelo: A new turtle from the Palaeogene of Patagonia (Argentina) sheds new light on the diversity and evolution of the bizarre clade of horned turtles (Meiolaniidae, Testudinata). Zoological Journal of the Linnean Society, heinäkuu 2015, 174. vsk, nro 3, s. 519–548. doi:10.1111/zoj.12252 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b Rhodin, Anders G. J. & Thomson, Scott & Georgalis, Georgios L. & Karl, Hans-Volker & Danilov, Igor G. & Takahashi, Akio & S. de la Fuente, Marcelo & Bourque, Jason R. & Delfino, Massimo & Bour, Roger & Iverson, John B. & Shaffer, H. Bradley & van Dijk, Peter Paul: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015 ISSN 1088-7105 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Hawkins, Stuart & Worthy, Trevor H. & Bedford, Stuart & Spriggs, Matthew & Clark, Geoffrey & Irwin, Geoff & Best, Simon & Kirch, Patrick: Ancient tortoise hunting in the southwest Pacific. Scientific Reports, 6.12.2016, 6. vsk. doi:10.1038/srep38317 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)