Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Mellakkapoliisi on poliisi, joka on vastuussa mellakantorjunnasta ja mielenosoitusten hallinnasta. Suomessa tapahtuvaa vastaavaa poliisitoimintaa kutsutaan joukkojenhallinnaksi.
Joukkojenhallintaan käytettävillä poliiseilla on yleensä varusteinaan kilpi, teleskooppipatukka, ampuma-ase, kaasusumutin, etälamautin ja henkilökohtainen suojavarustus, johon kuuluu mm. visiirillä varustettu kypärä. Tavanomaisesti poliisit muodostavat kilpirintaman, jolla suunnataan mielenosoittajien liike tiettyyn suuntaan. Samaan tarkoitukseen käytetään usein myös aitoja. Mikäli nämä keinot eivät riitä, poliisi käyttää useissa maissa vesitykkejä tai kyynelkaasua mellakoiden hillitsemiseen.
Suomessa Rajavartiolaitokselle on hankittu joukkojenhallintaa varten suojavarusteita sekä koulutusta poliisilta, ja rajavartijoita on ollut poliisien mukana joukkojenhallintatehtävissä eri puolilla Suomea.[1][2][3]
Mellakkapoliisien käyttö tuli tavanomaiseksi länsimaissa 1960-luvun mielenosoitusten yhteydessä. Suomessa vastaavaa koulutusta on annettu kuitenkin vasta 1990-luvulta lähtien.[4] Ennen mellakkapoliisitaktiikoiden käyttöönottoa väkivaltaiset mielenosoitukset tuottivat usein laukaustenvaihdon poliisien ja mielenosoittajien välillä. Mikäli väkijoukon rauhoittamiseen käytettiin tavanomaisia sotilaita, seurauksena oli usein huomattava määrä kuolonuhreja.
Ratsupoliiseja käytetään usein pitämään yllä järjestystä väkijoukoissa, sillä isokokoiset hevoset rauhoittavat mahdollisesti väkivaltaisia yksilöitä tehokkaasti. Hevonen tarjoaa myös ratsastajalleen hyvän näkyvyyden ja tehokkaan mahdollisuuden lyödä alaspäin.
Keisarillinen Venäjä käytti mellakoiden ja mielenosoitusten hajottamiseen usein kasakkayksiköitä, joiden koko kadun leveydeltä käyntiä etenevä linja, mahdollisesti sapelit paljastettuina sai yleensä väkijoukon hajaantumaan jo ennen kosketusta. Vaikka kasakat käyttivätkin yleensä ruoskia (nagaikka) kosketuksen ensimmäisessä vaiheessa ja sapelien hamaraa tai lapetta toisessa, riski ihmisten tallautumisesta hevosten jalkoihin oli merkittävä ja kuolonuhrejakin tuli. Hevoset oli myös opetettu potkimaan käskystä.lähde?