Mellilä

Mellilä
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Loimaa

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°46′45″N, 022°55′30″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Loimaan seutukunta
Kuntanumero 482
Hallinnollinen keskus Mellilän asemanseutu
Perustettu 1916
– emäpitäjä Loimaan pitäjä
Liitetty 2009
– liitoskunnat Loimaa
Alastaro
Mellilä
– syntynyt kunta Loimaa
Pinta-ala 110,51 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 110,2 km²
– sisävesi 0,31 km²
Väkiluku 1 178  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 10,69 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 17,1 %
– 15–64-v. 61,1 %
– yli 64-v. 21,8 %
Mellilän kirkko.
Mellilän rautatieasema.

Mellilä on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Vuoden 2009 alussa Mellilä liittyi Loimaan kaupunkiin yhdessä Alastaron kanssa. Mellilän rajanaapureita ennen kuntaliitosta olivat Loimaan ja Someron kaupungit sekä Koski Tl:n, Pöytyän, Marttilan ja Ypäjän kunnat.

Sijainti ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1916 itsenäistynyt Mellilä oli maaseutumainen kunta; aiemmin se kuului Loimaaseen. Mellilän keskustaajama kasvoi rautatien myötä, Mellilän rautatieasema Turku–Toijala-radan varteen avattiin vuonna 1885. Asema lakkautettiin vuonna 1990[4] autoistumisen aiheuttaman matkustajakadon myötä. Tällä hetkellä vanha asema toimii nuorisotilana.

1960-luvulla kunnan läpi rakennettiin uusi valtatie 9 Turusta Tampereelle, joka lyhensi matkaa myös lähiseudun keskukseen Loimaalle.

Mellilän keskustassa on Niinijokivarren Osuuspankin konttori[5], K-Market[6], kirjasto[7] sekä Mellilän kyläyhdistyksen[8] ylläpitämä uuden sekä vanhan tavaran kirpputori. Keskustan lähettyvillä on myös lounasravintola.

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnoltaan Mellilä on tyypillistä Loimaan seudun savitasankoa, jossa vain harvakseltaan, lähinnä vedenjakajilla, on soita ja kalliosydämisiä moreenimäkiä ja paikoin harjuja. Alueen suurin suo on Kosken, Someron, Ypäjän ja Loimaan alueille ulottuva Eksyssuo, ja Mellilän länsiosien kautta kulkee Säkylästä Mellilään ja Koskelle johtava harjujakso, johon rajoittuu muutamia pienempiä soita ja jokunen pieni järvi. Merkittävin vesistö on Mellilästä alkunsa saava, entisen Loimaan kunnan alueen halki Loimaan Niinijoella virtaava ja Alastarolla Loimijokeen laskeva Loimijoen sivujoki Niinijoki. Pienistä harjujärvistä suurin on Karinaisten kautta virtaavan Paimionjoen sivujoen Tarvasjoen lähdejärvi Mustajärvi[9], jonka rannalla sijaitsee SLEY:n omistama Mustajärven leirikeskus[10]. Harjua seuraa myös Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määrittelemä historiallinen Huovintie.[11]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mellilä kuului uuden ajan alussa Loimaan hallintopitäjään. Pitäjän Niinijoen neljännes koostui Mellilän, Pesänsuon ja Perälän kylistä, joista viimeksi mainittu jakaantui Isonperän ja Vähänperän kyliksi 1500-luvulla. Vuosisadan loppupuolella alueella oli taloja 21. Vuodesta 1651 aina vuoteen 1680 Mellilä oli emäpitäjänsä mukana osa Loimaan vapaaherrakuntaa, joka oli lahjoitettu Arvid Wittenbergille.

Mellilästä, jota tuolloin nimitettiin Peränkulmaksi, tuli Loimaan rukoushuonekunta vuonna 1825, joskin jo 1805 Turun tuomiokapituli oli määrännyt emäpitäjän pappien pitämät kirkonmenot toimitettavaksi siellä joka neljäs sunnuntai. Oman kirkon rakentamiselle saatiin lupa 1815, ja perustustyöt aloitettiin kaksi vuotta myöhemmin. Riitojen vuoksi työt olivat kuitenkin pysähdyksissä useita vuosia, kunnes rakennustyöt määrättiin vietäväksi päätökseen keisarillisella käskykirjeellä 1823. Nykyinen Mellilän kirkko valmistui 1825, ja siihen lisättiin torni 1888.

Suomen itsenäistyessä kunnan väkiluku oli hieman vajaat 2000 henkeä. Asukasmäärä kasvoi hiljakseen aina 1950-luvulle saakka, suurimpana lisäyksenä luovutetusta Karjalasta tullut Kurkijoen siirtoväki, saavuttaen lähes kolmentuhannen asukkaan rajan. Tämän jälkeen väkiluku kääntyi laskuun.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellilän kylät 1927:
1. Mellilä, 2. Pesänsuo, 3. Vähäperä, 4. Isoperä.

Isoperä, Mellilä, Pesänsuo, Vähäperä.[12]

Mellilän asemanseudun taajamassa on 442 asukasta (31.12.2016).[13]

Tunnettuja melliläläisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo tunnetuista loimaalaisista

Luettelo tunnetuista loimaalaisista sisältää tunnettuja henkilöitä, jotka ovat kotoisin Loimaalta, Loimaan kunnasta, Alastarolta, Mellilästä tai Metsämaalta.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mellilän alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään.[14] Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.[15]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mellilän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kuoritusta maidosta juoksutettu joppijuusto sekä saletti, pariloitujen suolasilakoiden kanssa tarjottava rosolli.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ loimaa www.jukkajoutsi.com. Arkistoitu 3.3.2018. Viitattu 2.3.2018.
  5. ↑ Pankin esittely op.fi. Viitattu 17.6.2024.
  6. ↑ SOFIA KURPPA ALOITTAA KAUPPIASURANSA LOIMAAN K-MARKET MELLILÄSSÄ JA PÖYTYÄN K-MARKET KYRÖSSÄ k-ruoka.fi. Viitattu 17.6.2024.
  7. ↑ Mellilän kirjasto loimaa.fi.
  8. ↑ Mellilän kyläyhdistys ry: Mellilän kotisivut mellila.fi.
  9. ↑ Mustajärvi Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2010.
  10. ↑ Mustajärven leirikeskus Mellilän kulttuuriympäristöohjelma. Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy. Viitattu 9.10.2010.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Huovintie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  12. ↑ Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa Viitattu 23.7.2011.
  13. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 22.12.2017.
  14. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 270. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  15. ↑ Murre Loimaa-seura. Viitattu 17.9.2024.
  16. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 25. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karttoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]